sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Kun tiet jatkuvat yhdessä eri suuntiin

Hei taas kaikille meidän seuraajille ja uusille lukijoille! Heti alkuun haluan todeta, että koska meidän matkamme jatkui eri suuntiin minä otan vetovastuun tästä blogista ja sen sisällöstä tästä eteenpäin määrittämättömäksi ajaksi. Meillä oli tosiaan viime tiistaina lennot eri kohteisiin, sillä Henkka lähti Suomeen pääsykokeisiin ja minä siirryin Queenslandiin suorittamaan Dive Masterin - tutkintoa Magnetic Islandille. 7 kuukautta pitäisi sinnitellä erillään, joka tarkoittaa numeroina 195 päivää, etäisyytenä 13 613km, aikaerona 8h ja ikävänä satamiljoonaa. 😒


Perth, WA 

Se on karvan verran yli vuosi vierähtänyt meidän matkaa ja saimme 6 kuukauden Länsi-Australiassa oloaikana aivan mahtavaa työkokemusta henkilökohtaisina avustajina ja taloudenhoitajina kahdelle aivan mahtavalle liikuntarajoitteiselle miehelle, joiden elämänasenteesta olisi jokaisella opittavaa. Saimme myös taputeltua pakollisen 2. vuoden viisumiin tarvittavan 3kk:n farmijakson Carnarvonissa, Luoteis-Australiassa, joka oli yhtä aikaa puuduttavaa ja palkitsevaa. Viimeisen farmipäivämme päätyttyä, roudasimme kamat autoon ja käänsimme nokan kohti Perthiä, jonne Henkka ajoi  suoriltaan 920km virkistyspysähdyksineen. Vietimme viimeiset päivät Perthissä näiden kahden herrasmiehen luona, joista tuli meille hyvät ystävät heillä oleiluaikana. 

Meillä oli Henkan kanssa 3 päivää yhteistä aikaa, josta oli pakko käyttää tehokkaasti voimavaroja meidän romuauton myyntiin. Onneksi kiinnostuneita oli paljon alhaisen hinnan takia (2500$) ja 3 porukkaa mekaanikkokavereineen sitä tuli yhteensä katsomaan tai oikeastaan hyikyttelemään, sillä konepellin alta löytyi enemmän vikoja, kun olimme uskaltaneet arvatakaan. Auto oli tosiaan täysin mätä ostos jo alkujaan, mutta luotimme sokeasti tuttumme miehen sanaan, joka vakuutti kärryn olevan hyvässä kunnossa. Äijä esitti tietävänsä autoista enemmän, kun todellisuudessa tiesikään ja kielsi kaikki näkyvätkin viat kärkkäästi meitä syyttäen, kun laitoimme perään autonoston jälkeen palautetta surkeasta kaupasta. Äijä kehtasi vielä väittää, että saisimme autosta tuplasti sijoittamamme summan (2300$), kun myymme kärryn eteenpäin. Yksi mekaanikko teki meille arvioinnin auton vioista, joita meiltä ostohetkellä pimitettiin ja peiteltiin ja lista oli karua katseltavaa. Mekaanikko ei meinannut uskoa, meidän ajaneen yli 900km sen kuntoisella röttösellä edellisenä yönä Perthiin, sillä auto oli sen verran kehnossa kondiksessa. Meillä kävi siinä suhteessa todella hyvät, että mekaanikko, joka teki vika-arviointilistan autosta, ilmoitti samana iltana, että haluaa ostaa rotiskomme. Oli helpottavaa myydä kasapeltiä neljällä pyörällä henkilölle, joka tiesi tarkalleen kuinka viallisen tuotteen hän osti. Tästä lähtien viemme jokaisen kulkuneuvon mekaanikon pakeille, joka ei ole pakasta repäisty. 


'There aint nothing wrong with the fuckn car so pull up your heads out of your arses...' 
Tässä lainaus myyjän lähettämästä viestistä auton kunnosta. Kuvassa mekaanikon näkemys konepellin alta löytyvistä vioista. 

Kaksi viimeistä yhteistä päivää vietimme pakkollisia asioita hoitaen ja kauppoja kierrellen. Pakkaamiseen kului aivan älyttömästi aikaa, sillä jokainen tavara ja vaate täytyi lajitella Suomeen lähteviin ja mulle Australiaan jääviin ja kierrätykseen meneviin. Kun lähdettiin Suomesta vuosi sitten meidän rinkat painoi noin 10kg / rinkka. Tiistaina Check Inin vaaka näytti mulle 18,8kg, että kyllä tavaraa vaan kertyy salakavalasti, vaikka koko matka ollaan koitettu mennä himmailulinjalla hankintojen kanssa. 

Onneksi meille jäi aikaa myös ystäville, joilla punkkasimme. Kävimme heidän kanssaan Fremantlen Marketsilla, Little Creatures - nimisessä olutravintolassa ja Ocean Beach Hotellissa, joista jokaista voimme suositella, mikäli Perthissä päin pyörii. 


Emmi, Jezz & Henkka 


Emmi, Mick & Henkka 

Tiistai tuli ihan liian nopeasti ja mun lento kohti Queenslandia lähti Perthin lentokentältä puolenpäivän aikoihin. Oli aivan hirveää jättää toinen odottamaan lentoaan terminaaliin ja kävellä yksin turvatarkastukseen kyyneleet silmissä. Koitin kasailla itseäni ennen tarkastusta, ettei henkilökunta luule mulla olevan joku henkinen romahdus, vaikkei se siinä tilanteessa kaukana ollut. On haastavaa kuvailla sen hetken fiiliksiä, kun kone kiihdytti kiitoradalla ja nokka nousi kohti taivasta. Nyt jälkeenpäin mietittynä olin surullinen, onnellinen ja innostunut uusista kuvioista. Pääsemme molemmat toteuttamaan omia unelmia erillään, mutta silti yhdessä avioparina. 


Me. 💜

Mun lennot Queenslandin Townsvilleen meni oikein mukavasti tunteiden turbulenssista huolimatta. Nimesin Qantasin, jolla lensin, suosikki lentoyhtiöksi mm. maistuvan vegeruuan ja ystävällisen sekä joustavan palvelun takia. Koska lento oli myöhään tiistai-iltana perillä Townsvillen kentällä, jouduin bookkaamaan Civic Guesthousesta dormihuoneen, sillä en ehtinyt viimeiseen ferryyn, joka lähti Magnetic Islandille, mutta onneksi 18AUD:lla sai pennosilleen vastinetta, sillä majoitus oli erittäin siisti, rauhallinen ja viihtyisä. Uber-kyyti, jonka tilasin kentältä majoitukseen olikin aivan omanlaisensa piilokamerakokemus. Ali-niminen turbaanipää kaahasi illan viimeisen kyytinsä nilkka suorana kaksista punaisista läpi kohti päämäärää ja autossa luukutettiin klassista musiikkia, sillä kuski kertoi sen rauhottavan häntä. Selvittiin Alin kanssa lopulta ilman sakkoja hostellille ja mun oli kieltämättä vaikea pidätellä naurua äijän jutuille, kun ihan tosissaan kertoi musiikkimaustaan ja miten se häneen vaikuttaa. En ainakaan näillä näytöillä itse vaihda EMD:ää klassiseen musiikkiin, mutta hienoa, jos joku kokee kyseisestä genrestä olevan apua liikennekäyttäytymiseensä. 

Keskiviikkona suuntasin pari kilometriä jalkasin rinkkareppuvirityksineni ferryterminaaliin ja päästyäni vihdoin Maggielle oli vielä 30 metriä matkaa satamasta majoitukseeni, jossa punkkaan seuraavat 3 viikkoa. Torstaina aloitin virallisesti matkani kohti lapsuuden unelmaani Pleasure Diversilla, jossa minusta väännetään parin kuukauden aikana Dive Master. Onnistuin ajoittamaan saapumiseni kehnoon ajankohtaan, sillä Maggielle on luvattu noin 10 päiväksi tuulista keliä, jolloin näkyvyys veden alla on 0,5-1m, joten fundivet siirtyivät heti reippaalla viikolla tulevaisuuteen. Toivottavasti kuravellit laskeutuvat mahdollisimman nopeasti merenpohjaan kelien parannettua, niin pääsen näkemään millaista elämää aaltojen alta täällä päin maailmaa löytyy. 


Asustelen kuvassa etualalla olevan paatin keulassa seuraavat 3 viikkoa. 


     Kaikki harmaan sävyt spotattavissa tästä kuvassa. 


Teoriaa riippukeinussa. Paratiisissa kaikki hyvin. 

Jatkossa käsittelen blogissa sukeltamiseen, kaukosuhteeseen ja matkustamiseen liittyviä asioita omaa arkeani avaten. 

Thanks for reading and see you soon!

💜 : Emmi