Väliaikainen etäsuhde soolomatkailijan näkökulmasta

Tämä postaus käsittelee väliaikaisesti etäsuhteessa elämistä ja sitä miten olen kokenut erillään olo ajan Divemaster-koulutuksen aikana.

Muutin marraskuussa 2017 Länsi-Australiasta Queenslandiin Magnetic Islandille Divemaster-tutkintoa suorittamaan, jonne mun ja aviomieheni Henkan oli molempien tarkoitus tulla ja opiskella itsemme Divemastereiksi kaverini suosittelemassa sukelluskoulussa. Henkka luki Länsi-Australiassa farmijaksomme ajan Finnairin pilottikoulun pääsykokeisiin, jotka järjestettiin Suomessa marraskuun puolivälissä ja hän lähti pääsykoeprosessin takia takaisin kotiin. Mikäli pääsykokeista olisi päässyt seuraaviin vaiheisiin olisi koko prosessi loppuvaiheeseen saakka kestänyt keväälle 2018, joten tiesimme, että emme näe toisiamme 7 kuukauteen, vaikka hakuprosessi tyssäisi syystä tai toisesta jossain välissä sillä Henkka sai myös vanhan duuninsa takaisin GoGo-liikuntakeskuksen ryhmäliikuntaohjaajana ja halusi päästä hyvien nettiyhteyksien äärelle pelaamaan nettipokeria omassa toimistossaan. Australia otti tosiaan harppauksen kehityksessä taaksepäin 2017 toukokuussa ja julisti nettipokerin laittomaksi, joten pelaaminen vaikeutui merkittävästi sen lisäksi, että nettiyhteydet täällä ovat monissa paikoissa kehitysmaiden tasoa.

Kävin läpi kaikki reissukuvat ja täytyi oikein yllättyä miten vähissä oli kuvat, joissa olemme molemmat. Tämä on kuitenkin yksi suosikeistani. 

Tätä etäsuhdeajanjaksoa on nyt jatkunut 130 päivää ja vielä olisi edessä 59 vuorokautta ennen kuin taas näemme Los Angelesissa, jonne lennän Sydneystä ensimmäisen vuoden WH-viisumin päätyttyä toukokuussa.

Kokonaisuudessaan tämä erillään olo aika on mennyt aivan kuin itsestään, koska mulla on pitänyt kiirettä kahden duunin ja työharkan kanssa, joten en ole ehtinyt paljoa ikävää miettimään, vaikka  huonompina päivinä sitä miettii, että olisipa se toinen tässä, niin voisi jakaa omia fiiliksiään ja saada vertaistukea jos jokin ärsyttää. Onneksi tuollaiset hetket ovat kuitenkin harvassa, sillä olen melkoisen tyytyväinen nykyiseen elämääni, vaikka tämä pikkuinen saari on alkanut välillä tuntumaan melko ahtaalta suppeine kuvioineen. Erityisesti mieleenjäänyt hetki, kun mietin, että miten hienoa olisikaan, jos toinen olisi jakamassa saman kokemuksen oli S.S. Yongalalla sukeltaessani, kun dyykkasin hyvien ystävien kanssa ja näin mitä upeimpia mereneläviä lähietäisyydeltä. Juuri tuollaiset kokemukset ovat ainutlaatuisia ja muistuttavat siitä, miksi halusin sukelluksesta enemmän kuin harrastuksen. S.S. Yongala on yksi maailman parhaista hylkysukelluksista ja toistaiseksi oma ehdoton sukellusskohdesuosikkini.

Joku mukava jenkki tarjoutui nappaamaan honeymoonereista kuvan Grand Canyonilla.

Ehdottomasti yksi haastavimpia asioita meidän etäsuhteessa ovat olleet muun muassa se, että olen joutunut kokkaamaan omat muonat. Meillä on ollut hyvän työnjako Henkan kanssa kaikki yhteiset vuodet, sen suhteen, että mä olen huolehtinut siisteydestä ja Henkka on saanut hoitaa muonituspuolen, johon ollaan molemmat oltu tyytyväisiä jo yli 7 vuoden verran. En tosiaan ole perinyt ruoanlaittotaitoja isältäni, joka osaa taikoa mitä herkullisimpia pöperöitä ihan simppeleistäkin ainesosista. Onnistuin jokin aika sitten pilaamaan purkkikeiton, joten mun ja isän ruuanlaittotaitojen välillä täytyy olla jonku madonreikä.

Muita etäsuhteelle haasteen kaltaisia asioita ovat muun muassa 8 tunnin aikaero, jonka takia asioiden hoitaminen ja suunnittelu on aina välillä kinkkistä. Haluan välttää sanaa haaste, kun se kuulostaa mun korvaan liian jyrkältä enkä yksinkertaisesti halua ajatella asioista, että ne olisivat erityisen hankalia. Tuntuu, että tähän tilanteeseen on jotenkin huomaamattaan tottunut ilman sen kummempia ponnisteluja eikä ole joutunut mitenkään erityisesti itseään psyykkaamaan, vaan kaikki on oikeastaan mennyt omalla painollaan.

Mulla on tietysti ikävä Henkkaa, mutten ole sen tyyppinen ihminen, että haluaisin märehtiä ikävää vaan koitan ajatella asioita järjellä ja parasta tässä on se, että 7kk on vain lyhyt osa toivottavasti pitkästä elämästä. Meidän on tarkoitus olla hankkimatta jälkikasvua, joten mikäli mitään vakavaa ei satu, meillä on edessä lukuisia yhteisiä vuosia, jolloin saamme keskittyä toisiimme ja yhteisiin asioihin, matkusteluun sekä harrastuksiin.

Tiedettiin molemmat etukäteen, että 7 kuukauden aikana tulee varmasti hyviä ja huonoja hetkiä, jolloin kaipaa toista enemmän, mutta oon ainakin itsessäni huomannut, että musta löytyy yllättävän rationaalisia piirteitä, joita en ole ennen tätä reissua itsessäni havainnut. Jotenkin sitä vain oppii sopeutumaan olosuhteisiin ja uusiin tilanteisiin, vaikka ne ensin tuntuisivatkin hajottavilta eikä ollenkaan mielekkäiltä.

Joutsenpariskunta iltauinnilla.

Seuraavassa postauksessa käsittelen vapaaehtoista lapsettoomuutta ja matkailua. Jos haluat esittää aiheesta kysymyksiä tai kommentteja, niin niitä voi lähettää joko yksityisviestillä tai lisätä kommenttikenttään. Valitsen parhaat ja käsitellä niitä seuraavassa postauksessa.

Lukisin mielelläni vapaaehtoisesti lapsettomien blogeja ja tuplakiinnostuksella, mikäli postaukset käsittelee matkailua, joten kommentteihin saa linkata omia tai tuttavien kirjoitelmia.

Thanks for reading and see you soon!

💜 : Emmi 

Hei kaikille, jotka blogiini eksyitte joko tarkoituksella tai vahingossa. Viimeisimmästä postauksesta taitaa olla yli kymmenen viikkoa ja suoraan sanottuna harmittaa, ettei ole tullut päivitettyä ahkerammin mitä kaikkea sitä onkaan tullut tässä ajassa tehtyä. 
Hankala edes päättää mistä lähtisi kirjoittamaan, joten taidan joutua naputtelemaan useamman postauksen viime aikojen meiningeistä ja skarppaamaan kirjoittelun kanssa jatkossa. 

Yksi täydellinen kesäpäivä muiden joukossa. Magnetic Island,Queensland

Joulu ja uudenvuoden aika meni erittäin intensiivisesti joko töissä kahvilassa, baarissa tai Divemaster-työharjoittelussa Dive Shopilla. Halusin tehdä mahdollisimma paljon palkkatöitä loppu- ja alkuvuodesta High Seasonilla, sillä tarvitsen rahaa omiin scubavarusteisiin ja tietysti matkakassaan, että pystyn ylläpitämään tätä pois Suomesta - elämäntyyliä. Laskin, että pelkät scubavarusteet tulee maksamaan noin 3000€, joten mikään halpa lysti ei sukellus harrastuksena ole. Tosin se on kyllä ollut tiedossa, niin kauan kuin olen sukellusharrastuksesta haaveillut ja juuri siksi päätinkin kaverin ehdotuksesta ryhtyä harjoittelijaksi sukelluskeskuksessa, että saisin ainakin Divemasterin tutkinnon suoritettua ja arvokasta kokemusta Dive Shopilla. 

Yhteisen harrastuksen kautta saa ihania ystäviä, jotka jakavat samat intohimot. 

Tällä hetkellä tilanne on se, että olen saanut suoritettua 95% pakollisuuksista, jotka tulee Divemasteriksi haluavien täällä Pleasure Diversilla suorittaa. Näihin lukeuttuu muun muassa, syväsukellusta, sukellusretkien ohjaamista, ensiapukurssi, erilaisten skillien demonstrointia ja opettamista, instructorien avustamista ja jonkin verran sukelluksen teoriaa, joka on ollut itselleni se vaikein osio koko tutkinnossa.

Vuoden vaihteen jälkeen mun äiti ja kaksi veljeä tulivat Suomesta tänne Magnetic Islandille lomailemaan, ihmettelemään ja sivustakatsomaan mun päivittäistä arkea täällä saarella. Heidän kanssaan kävin myös Brisbanessa viikon irtiottilomalla, kun tämä työ-työharkka-työ-kuvio on ollut aikamoista rallia ja vaatinut kovia veroja lyhyiden yöunien ja vähäisen vapaa-ajan muodossa. 

Meidän gängi Townsvillen ostarilla. 

Brisbanessa oli paljon siistejä Graffiteja.

Alffi poseeraa Brisbanessa.

Brisbane oli aivan huikea kaupunki ja oli aivan huippua tehdä kaikkea sellaista, mitä ei täällä pikkuisella saarella pysty tekemään. Kävin mm. shoppailemassa pitkästä aikaa, kun tämän koko reissun aikana ei ole pystynyt kyseisiä ylellisyyksiä harrastamaan vähäisen rinkkatilan vuoksi. Muutaman päivän aikana rohmusin itselleni uusia kesävaatteita, pari iltapukua, pari laukkua ja lahjuksia Henkalle vietäväksi Suomeen. Äidillä oli onneksi tilava matkalaukku, johon ahdettiin 7kg edestä mun tavaroita ilmatiiviisiin pusseihin, jotka on btw. jokaisen reppureissaajan Must Have - tuote! Täällä myös vaatteet tuntuvat kuluvan aivan eri tahtiin kuin Suomessa, koska vaatevarannot ovat rajoitetut ja aurinko tekee tietysti tehtävänsä väreille puhumattakaan siitä, ettei täällä ole mahdollista pestä vaatteitaan lämpimällä ohjelmalla, joten vaatteet tuntuvat aina olevan ikiliassa tai vähintäänkin tunkkaiset aina pesun jälkeen. 

Yksi mun lempparilöydöistä Brisbanessä.

Oli tosi siistiä päästä pelaamaan livepokeria pitkästä aikaa Brisbanessa, vaikka vähän mietitytti, että kuinka hyvin on ehtinyt unohtumaan, kaikki Vegasissa hyväksi todetut peliliikkeet. Suuntasin neljänä iltana Treasury - casinolle, jossa oli yllättävän kiva ilmapiiri, henkilökunta ja oikean kokoista peliä mun tasoon nähden. Pelasin 4 sessiota yhteensä  19h NLH $2/5 ja onnistuin jäämään sessioista plussalle niin, että sain kuitattua Brisbainen reissun ostosteluineen voittorahoilla. Paljon tarvitsee kuitenkin vielä harjoittelua ja perehtymistä pokeriin, ennen kuin kehtaa ja viitsii osallistua mihinkään isompiin turnauksiin Vegasissa ensi kesänä. Muutenkin on aina tuntunut, että mun juttu on enemmän käteispelit, kun turnausjumitukset, vaikka siinäkin haluan kyllä itseäni kehittää. Käteispelissä näen itse tällä hetkellä paljon enemmän plussapuolia, kun turnauspelaamisessa, joten käytän vähäisen pokeriin tähdätyn vapaa-aikani mieluummin käteispeleihin. 

Uppia tuli ihan kivasti Treasuryssä. 

Mun äidin 4 viikon loma täällä Queenslandissa meni ihan liian nopeasti ja itkuhan siinä pääsi, kun hänet hyvästelin Townsvillen ferryterminaalissa, mutta sain onneksi suostuteltua mamman tulemaan mun kanssa pariksi viikoksi Kaliforniaan toukokuussa, jonne menen ensimmäisen WH-viisumin päätyttyä. Pari viikkoa siis äiti-tytär-laatuaikaa Kalifornian lämmössä ennen kuin Henkka saapuu Los Angelesiin, jossa nähdään 7kk erillään olon jälkeen. 💜  Onneksi pojat jää tänne saarelle, niin kerkeän heidän kanssaan viettämään enemmän aikaa vielä parisen kuukautta.

Pojat kävi Open Water kurssin ja mä sain uusia Dive Buddyja!

Buukkasin lennot takaisin Suomeen Los Angelesista elokuulle ja olin onnekas, että sain ahdettua itseni vielä samaan koneeseen Henkan kanssa, ettei tarvitse yksin pitkää lentoa jumittaa. Luvattiin ennen meidän reissua tähdätä Suomeen tulo ystäväpariskunnan häihin ja mun isän 60v synttäreihin, joita juhlitaan loppukesästä, joten mission accomplished, ellei tässä mitään elämää mullistavaa tapahdu. 

Muistelin, että lupasin aiemmin käsitellä parisuhdeasioita väliaikaisesti etäsuhteessa elävän vaimon näkökulmasta, mutta siitä aiheesta saa kokonaisen postauksen aikaiseksi, joten kirjoitan siitä ensi postauksessa. 

Olisi kiva lukea muiden etäsuhteessa olevien bloggaajien kirjoituksia, joten mulle saa vinkata omasta tai tutun blogista. Lukisin myös mielelläni vapaaehtoista lapsettomuutta käsitteleviä blogeja, joten ei kun vain vinkkaamaan, jos sellaisesta tiedät tai itse jopa aiheesta kirjoitat. 

Thanks for reading and see you soon!

💜:Emmi