Moi vaan taas kaikille seuraajille ja uusille lukijoille, jos blogiini jotain kautta eksyit. Kirjoittelen tässä postauksessa Dive Master - työharjoitteluni alkumetreistä täällä Queenslandissa, josta on nyt takana kaksi ja puoli viikkoa. Asun tällä hetkellä Magnetic Islandilla, jossa myös suoritan harjoitteluani ja oon tässä ajassa kotoutunut tänne varsin mukavasti ja oon erittäin iloinen, että kaikki on lähes joka osa-alueella paremmin kuin WA:ssa. Ainoastaan puoliso puuttuu viereltä jakamassa näitä ihania kokemuksia. 💜

Sunday Vibes. 🌞

Meillä on tosi kiva duuniporukka ja meininki dive shopilla ja musta on tosi kiva kun täällä kehoitetaan aina asiakkaitakin olemaan kuin kotonaan ja soluttautumaan tunnelmaan. Munlaisen hyysäjä-tyyppisen hostin, oli aluksi vähän jännä tottua siihen, että asiakkaat opetataan täällä omatoimisiksi niin sukellusvehkeiden valmistelun kuin kahvinkeiton suhteen. Täällä pääsee harjoittelijana suorastaan hyvinkin helpolla mitä tulee asiakkaiden jeesaamiseen, kun tämän paikan pitäjät haluaa opettaa asiakkaat tekemään alusta asti lähes kaiken itse mm. helpottaakseen omaa työtaakkaa, joka on ihan järkeenkäypää, sillä tämä dive shop on auki 364 päivää vuodessa ja näin ollen töitä kyllä riittää ympäri vuoden ja high seasonilla varmasti kellon ympäri.

Sukellustreenit asiakkaiden kanssa tehdään Alma Bayssa. 

Etikkaa ensiapuun. 

Duuniharjoittelu on vasta alkumetreillä, mutta oon saanut kurottua kasaan tässä ajassa 23 sukellusta vaadittavasta 60:stä, jotka tarvitsee olla kasassa, mikäli mielii Dive Masterin titteliä tavoitella. Mulla oli tarkoitus alkaa Rescue Diver - kurssi tällä viikolla, mutta koska suunnitelmat ovat muuttuneet monina päivinä useita kertoja, se projekti siirtyi määrittämättömällä ajalla eteenpäin, joka on sinänsä ihan fine, kun mulla ei ole minkäänlaista hoppua saada tutkintoa kouraan. Omien kokemusten mukaan Australiassa on erittäin yleistä, että suunnitelmat muuttuu moneen kertaan ennen kuin mitään tapahtuu ja tilanteet elää useimmiten ainakin farmi- ja sukellushommissa pitkälti säiden armoilla.

Taivas tulessa Nelly Bayssa. 

Täällä oli ensimmäiset kaksi viikkoa aivan järkyttävän huonot kelit sukelluksen kannalta ja näkyvyys on ollut alle 1 metrin, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että sukellusharjoitukset asiakkaiden kanssa tehtiin kylki kyljessä ja käsimerkit veden alla viitottiin 20 cm etäisyydellä maskista. Vaatii rohkeutta ja uskallusta uusilta asiakkailta tehdä kaikki harjoitukset niissä olosuhteissa panikoimatta, kun kaikki on uutta ja ajatus veden alla hengittämisestä on vielä suhteellisen vieras. Onneksi viime päivät on olleet melko selkeitä ja näin ollen näkyvyys on huidellut 5 metrin paremmalla puolella. Tää sukellustouhu on vähän niinkuin tosi elämän Pokemon Go:ta parhaimmillaan, kun saa bongailla uusia kaloja, koralleja, merietanoita ynnä muita ihania otuksia, joita pinnan alla elelee. Tähän mennessä oon nähnyt merikilpikonnia, rauskuja, jättiläissimpukan, meduusan, rapuja lukuisia erilaisia kaloja ja koralleja.

Työmatkamaisema. Geoffrey Bay, Maggie

Mulla hukkui mystisesti yhdet mun lemppari aurinkolasit ja etsin niitä parin päivän ajan kahteen kertaan sekä majoitukselta, että työpaikalta. Tuntui, että joka mahdollinen paikka, johon olisin ne voinut unohtaa, oli jo koluttu ja tänään, kun lähdin sukeltamaan paikan päällikön Nickin kanssa huomasin ennen veteen menoa, että äijällä oli mun lasit päässä! 😂 Mainitsin sitten hänelle, että oon pari päivää kääntänyt paikkoja ja harmitellut, että kun hyvät lasit on hukkuneet jonnekin ja nyt ne on hänen päässään. Sain sitten onneksi lasit takaisin ja nauroin kaksin kerroin vielä jälkeenpäin, kun mun ladylike - linssit oli hänelle kelvanneet.

Maggiella on paljon haastavia retkeilypolkuja, joista voi valita omaan kuntoon sopivimman.

Toinen kommellus, joka täällä sattui snorklausretkellä, kun oltiin parin mamman kanssa lähdössä riuttaa kohti, niin toinen heistä antoi heti alkuun palautetta, miten huono maski hänelle on annettu ja valitteli, miten surkea näkyvyys vedessä onkaan. Siinä sitten työkaverin kanssa katsottiin toisiamme vähän ihmetellen ja samalla mietittiin, että miten tälle ruovalle huomauttaisi, että näkyvyys voi parantua huomattavasti, kun maskin laskee otsalta silmille. Onneksi asiakkaan kaveri huomautti hänelle meidän puolesta, eikä kummankaan tarvinnut alkaa kädestä pitäen opastamaan sen asian kanssa.

Mulla on ensi viikolla koevuoro yhdessä potentiaalisessa duunipaikassa, josta kerron tarkemmin seuraavassa postauksessa. On kiva saada palkkaduuni työharkan lisäksi, että saa rahaa taas säästöön seuraavia seukkailuja varten ja ihanaa saada vaihtelua tähän sukelluselämään, vaikka tää kuinka huippua onkin. 💜

Olisi kiva saada kommentteja, jos joku on tehnyt työharjoittelun tai ollut töissä jossain päin maailmaa erityisesti dive centerissä. Muutkin kommentit ulkomailla suoritetuista työharkoista ja duunipaikoista ovat tervetulleita, jos sellaisen haluaa jättää.

Tyytyväinen sammakko kaverin terassilla. 

Thanks for reading and see you soon!

💜 : Emmi

Another day at paradise

Heipparallaa taas kaikille, jotka ahkerasti jaksaa meikäläisen turinoita täältä lukea ja tervetuloa ihmettelemään näitä juttuja, jos olet uusi lukija. Olen saanut hommat oikein kivalle mallille täällä Maggiella sekä työharjoittelupaikan, että asumuksen suhteen. Molemmat paikat minulle vinkkasi Suomesta tuttu ystäväni Mikaela ja meidän molempien oli Henkan kanssa tarkoitus tulla suorittamaan Dive Masterin tutkinto tähän samaan Dive Centeriin, mutta kuten jo aiemmissa postauksissa kertoilin Henkka lähti Suomeen pääsykokeisiin ja sen vuoksi tämä haaste siirtyi hänellä tulevaisuuteen. 

Geoffrey Bay, Magnetic Island, QL

Mulla on tarkoitus valmistua Dive Masteriksi parissa kuukaudessa, jonka suoritan työharjoittelulla Pleasure Diversilla Magnetic Islandilla 'Maggiella'. Mulla oli tänne tultaessa käytynä PADI:n Open Water Diver - kurssi, jonka suoritimme molemmat Henkan kanssa puoli vuotta sitten Balilla Padang Bailla + yksi siivoussukellus Gili Airilta. Sukellus on ollut mulle aina jotain todella upeaa, ainutlaatuista ja jopa jollain tavalla rauhoittavaa ja olen haaveillut upeista fundiveista, joissa pääsee näkemään lähietäisyydeltä koralliriuttojen ainutlaatuista ekosysteemiä. Mulla on tämän harjoittelun alkaessa haalittava yhteensä 54 sukelluskertaa meressä, jotta voin saada Dive Masterin paperin kouraan ja yritän parhaani mukaan kerätä niitä niin paljon, kuin harjoitteluaikanani kerkeän. 

Näkyvyys vedessä on ollut surkeahkoa, vaikka maisemat ovatkin 5/5. Geoffrey Bay, Maggie, QL

Maggien parasta antia upeiden riuttojen lisäksi on haastavat bush walkit. 

Geoffrey Bay, Maggie, QL

Sain suoritettua tämän viikon maanantaina ensimmäisen pakollisen osion 'swim', jossa täytyy uida vapaalla tyylillä 650m ja kellua 15min ilman välineitä. Tämän lisäksi täytyy pystyä yhdellä henkäisyllä uimaan räpylät jalassa ja maski naamassa 25m, joka oli mulle noista kolmesta haasteellisin, sillä sitä en ollut ikinä treenannut. Kyllä on äitiä kiittäminen, kun on mut lapsena laittanut uimakouluun, jossa on tullut suoritettua erilaisia uimakouluntitteleitä ja josta olen saanut perus uimaskillit haltuun. 

Oon viettänyt 12-14h päiviä Dive Shopilla omasta puhtaasta tahdosta, sillä rennon ilmapiirin lisäksi täällä on käytettävissä keittiö, vapaita painoja, leuanvetotanko, uima-allas, riippumattoja, sohvia, ilmainen ja toimiva Wi-Fi sekä usein myös seuraa, ettei tarvi yksin majoituksella nököttää. Jossain vaiheessa olis kiva löytää joku duuni tämän harkan kylkeen, ettei kuviot käy liian yksitoikkoisiksi. 

Sain repullisen lempparifruittejani - mangoja paikallisen miehen pihamaalta.

Oon päässyt tekemään täällä Dive Shopilla jos jonkin sortin hommia, vaikka business onkin käynyt säästöliekeillä ja näkyvyys vedessä on ollut surkeaakin huonompi kehnojen kelien takia. Oon oppinut miten siivotaan ulkouima-allas, miten huolletaan snorkkeleita, kuinka avustetaan ohjaajia sukelluksilla ja oon saanut häärätä myös toimistossa ja vastailla puhelimeen. Kaikista siisteintä tällä viikolla oli päästä avustamaan snorklausretkille, joilla on ollut asiakkaina jos jonkinlaisia suorittajia. Meillä on retkillä mukana pari rest boardia, jotka otettaan vartavasten matkaan, jos joltan uimarilta loppuu virta kesken retken. Näkyvyys on ollut aika sameaa ja riutalle on matkaa satoja metrejä ennen kuin alkaa näkemään mitään ihmettelemisen arvoista. Molemmilla snorklausretkillä on tullut tarvetta apukellukkeelle heti alkumetreillä ja oon saanut erittäin kattavan ja kokonaisvaltaisen kuvan siitä, miten asiakkailla on taipumusta yliarvioida uintitaitojaan ja kuntoaan ja kuinka tärkeää on aina ottaa erilaisia apuvälineitä matkaan, vaikka kuinka jengi väittää olevansa uimamaistereita. 

40kpl snorkkeleita ja maskeja huollettu. 

Näitä pieniä Wallabeja pomppii Maggiella ympäriinsä.

Availin tällä viikolla kyynelkanaviani, kun katsoin Netflixistä Chasing Coral - dokkarin, joka on yksi pysäyttävämmistä ja surullisimmista dokumenteista, jota oon ikinä nähnyt. Tietopläjäys kertoo korallien haalistumisesta ja iskee pöytään karua faktaa niiden surkeasta tilanteesta tilastoin ja rajuin esimerkein. Katsottuani tämän pätkän olin entistä varmempi siitä, että tein oikein jäädessäni Australiaan sukeltamaan ja kokemaan merenalaista maailmaa, kun sitä on vielä toistaiseksi jäljellä. Näin ei välttämättä ole enää muutamien vuosien tai vuosikymmenten päästä, jos maapallon ylikansoittuminen ja ihmisen välinpitämättömyys luontoa kohtaan ei muutu. Suosittelen vahvasti sivistämään itseään aiheesta, jota monet eivät halua ottaa tosissaan ja/tai ymmärrä ongelman vakavuutta. 

Ensi viikolla musta leivotaan Rescue Diver, joka on monen mielestä kaikkein haastavin, mutta palkitsevin sukelluskurssi. Pääsin tällä viikolla esittämään ruumista, joten helpoin ja levollisin osio kyseisestä kurssista on jo takana ja enää pitää teorian lisäksi oppia pelastamaan ihmishenkiä. Sukellusonnettomuudet on onneksi todella harvinaisia, mutta on silti tärkeää osata ensiapu tai edes osata hälyttää apua, jos joskus tilanne sellaista vaatii. 

Teoriaa nuppiin, ni hyvä tulee. 

Oon kaiken kaikkiaan tyytyväinen työharkkapaikkaani ja elämäntilanteeseeni täällä saarella, vaikka olisi ihanaa jakaa nämä kaikki kokemukset oman rakkaan kanssa. Kaukosuhteen alkumetrit on mennyt yllättävän nopeasti ja huomaamatta, enkä ole vielä ehtinyt oikein edes ajatella ikävää tai harmittelemaan pitkää välimatkaa ja erillään oloaikaa. Onneksi mulle on tulossa kaksi innokasta vierasta tammikuussa kylään, joille saan esitellä mun uutta osaamisaluetta ja päästään yhdessä tekemään pieniä reissuja täällä Itä-rannikolla. 

Thanks for reading and see you soon! 

💜 : Emmi