Muutin marraskuussa 2017 Länsi-Australiasta Queenslandiin Magnetic Islandille Divemaster-tutkintoa suorittamaan, jonne mun ja aviomieheni Henkan oli molempien tarkoitus tulla ja opiskella itsemme Divemastereiksi kaverini suosittelemassa sukelluskoulussa. Henkka luki Länsi-Australiassa farmijaksomme ajan Finnairin pilottikoulun pääsykokeisiin, jotka järjestettiin Suomessa marraskuun puolivälissä ja hän lähti pääsykoeprosessin takia takaisin kotiin. Mikäli pääsykokeista olisi päässyt seuraaviin vaiheisiin olisi koko prosessi loppuvaiheeseen saakka kestänyt keväälle 2018, joten tiesimme, että emme näe toisiamme 7 kuukauteen, vaikka hakuprosessi tyssäisi syystä tai toisesta jossain välissä sillä Henkka sai myös vanhan duuninsa takaisin GoGo-liikuntakeskuksen ryhmäliikuntaohjaajana ja halusi päästä hyvien nettiyhteyksien äärelle pelaamaan nettipokeria omassa toimistossaan. Australia otti tosiaan harppauksen kehityksessä taaksepäin 2017 toukokuussa ja julisti nettipokerin laittomaksi, joten pelaaminen vaikeutui merkittävästi sen lisäksi, että nettiyhteydet täällä ovat monissa paikoissa kehitysmaiden tasoa.
Kävin läpi kaikki reissukuvat ja täytyi oikein yllättyä miten vähissä oli kuvat, joissa olemme molemmat. Tämä on kuitenkin yksi suosikeistani.
Tätä etäsuhdeajanjaksoa on nyt jatkunut 130 päivää ja vielä olisi edessä 59 vuorokautta ennen kuin taas näemme Los Angelesissa, jonne lennän Sydneystä ensimmäisen vuoden WH-viisumin päätyttyä toukokuussa.
Kokonaisuudessaan tämä erillään olo aika on mennyt aivan kuin itsestään, koska mulla on pitänyt kiirettä kahden duunin ja työharkan kanssa, joten en ole ehtinyt paljoa ikävää miettimään, vaikka huonompina päivinä sitä miettii, että olisipa se toinen tässä, niin voisi jakaa omia fiiliksiään ja saada vertaistukea jos jokin ärsyttää. Onneksi tuollaiset hetket ovat kuitenkin harvassa, sillä olen melkoisen tyytyväinen nykyiseen elämääni, vaikka tämä pikkuinen saari on alkanut välillä tuntumaan melko ahtaalta suppeine kuvioineen. Erityisesti mieleenjäänyt hetki, kun mietin, että miten hienoa olisikaan, jos toinen olisi jakamassa saman kokemuksen oli S.S. Yongalalla sukeltaessani, kun dyykkasin hyvien ystävien kanssa ja näin mitä upeimpia mereneläviä lähietäisyydeltä. Juuri tuollaiset kokemukset ovat ainutlaatuisia ja muistuttavat siitä, miksi halusin sukelluksesta enemmän kuin harrastuksen. S.S. Yongala on yksi maailman parhaista hylkysukelluksista ja toistaiseksi oma ehdoton sukellusskohdesuosikkini.
Joku mukava jenkki tarjoutui nappaamaan honeymoonereista kuvan Grand Canyonilla.
Ehdottomasti yksi haastavimpia asioita meidän etäsuhteessa ovat olleet muun muassa se, että olen joutunut kokkaamaan omat muonat. Meillä on ollut hyvän työnjako Henkan kanssa kaikki yhteiset vuodet, sen suhteen, että mä olen huolehtinut siisteydestä ja Henkka on saanut hoitaa muonituspuolen, johon ollaan molemmat oltu tyytyväisiä jo yli 7 vuoden verran. En tosiaan ole perinyt ruoanlaittotaitoja isältäni, joka osaa taikoa mitä herkullisimpia pöperöitä ihan simppeleistäkin ainesosista. Onnistuin jokin aika sitten pilaamaan purkkikeiton, joten mun ja isän ruuanlaittotaitojen välillä täytyy olla jonku madonreikä.
Muita etäsuhteelle haasteen kaltaisia asioita ovat muun muassa 8 tunnin aikaero, jonka takia asioiden hoitaminen ja suunnittelu on aina välillä kinkkistä. Haluan välttää sanaa haaste, kun se kuulostaa mun korvaan liian jyrkältä enkä yksinkertaisesti halua ajatella asioista, että ne olisivat erityisen hankalia. Tuntuu, että tähän tilanteeseen on jotenkin huomaamattaan tottunut ilman sen kummempia ponnisteluja eikä ole joutunut mitenkään erityisesti itseään psyykkaamaan, vaan kaikki on oikeastaan mennyt omalla painollaan.
Mulla on tietysti ikävä Henkkaa, mutten ole sen tyyppinen ihminen, että haluaisin märehtiä ikävää vaan koitan ajatella asioita järjellä ja parasta tässä on se, että 7kk on vain lyhyt osa toivottavasti pitkästä elämästä. Meidän on tarkoitus olla hankkimatta jälkikasvua, joten mikäli mitään vakavaa ei satu, meillä on edessä lukuisia yhteisiä vuosia, jolloin saamme keskittyä toisiimme ja yhteisiin asioihin, matkusteluun sekä harrastuksiin.
Tiedettiin molemmat etukäteen, että 7 kuukauden aikana tulee varmasti hyviä ja huonoja hetkiä, jolloin kaipaa toista enemmän, mutta oon ainakin itsessäni huomannut, että musta löytyy yllättävän rationaalisia piirteitä, joita en ole ennen tätä reissua itsessäni havainnut. Jotenkin sitä vain oppii sopeutumaan olosuhteisiin ja uusiin tilanteisiin, vaikka ne ensin tuntuisivatkin hajottavilta eikä ollenkaan mielekkäiltä.
Joutsenpariskunta iltauinnilla.
Seuraavassa postauksessa käsittelen vapaaehtoista lapsettoomuutta ja matkailua. Jos haluat esittää aiheesta kysymyksiä tai kommentteja, niin niitä voi lähettää joko yksityisviestillä tai lisätä kommenttikenttään. Valitsen parhaat ja käsitellä niitä seuraavassa postauksessa.
Lukisin mielelläni vapaaehtoisesti lapsettomien blogeja ja tuplakiinnostuksella, mikäli postaukset käsittelee matkailua, joten kommentteihin saa linkata omia tai tuttavien kirjoitelmia.
Thanks for reading and see you soon!
💜 : Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti