Täyslaidallinen Länsi-Australiasta

Meidän farmityöjakso täällä Luoteis-Australiassa kestää yhteensä 3kk, josta on kulunut 5 viikkoa. Vaikka viikot ovat saman rutiinin toistoa päivästä toiseen, on aika silti mennyt nopeasti, vaikkei tämä toisen vuoden viisumin toivossa tehtävä farmijakso ole meidän kohdallamme yhtä hohdokas, kun monet muut wh-reissarit ovat blogeissaan hehkuttaneet. Tässä postauksessa avaudumme meidän farmityöarjesta ja meiningistä kotona, joka on omanlaisensa kuvio tänne muutoin tylsään ajanjaksoon. 

It's nice to go to watch calm sunsets together and get a break from our housemates arguing. 

Poimimme ja pakkaamme maissia yleensä maanantaista perjantaihin kahden muun tiimiimme kuuluvan henkilön kanssa, joista mies on lähiesimiehemme ja hänen tyttöystävänsä reppureissaaja. 26v esimiehemme on asunut koko ikänsä täällä alle 5 000 ihmisen kylässä. Hän on kertomansa mukaan jättänyt koulut kesken 14-vuotiaana, kun huumeet ja alkoholi kiinnosti opiskelua enemmän. Lisäksi hän on kertonut meille kärsivänsä ADHD:sta, joka ei voi jäädä huomaamatta, kun kaverin toimintaa sivusta seuraa. Yhteisen työn lisäksi asumme kaikki neljä samassa omakotitalossa, jossa jaamme keittiön, suihkun ja wc:n. 

Kuvio töissä ja kotona ontuu melkoisesti, sillä tämä tyttöystävä pomottaa ja valittaa kaikesta mahdollisesta tälle esimiehelle. Aina on liian kuuma, kylmä tai tuulista. Välillä on leipä paahtunut liian ruskeaksi ja toisinaan ketsuppia on liian vähän tai ei ollenkaan. Rahasta nämä kyyhkyläiset riitelevät päivittäin, sillä molemmat ovat hoitaneet kertomansa mukaan raha-asiansa vähän sinne päin. Esimiehemme ajoi humalassa autonsa joku aika sitten ruttuun ja uuden osto ja tietysti siihen palava raha, on ollut kovasti esillä huushollissamme. Naisella on reissaamisesta kerrytetty 14 000$ luottokorttivelka 40 000$ opintolainan päälle, jota hän lähtee lyhentämään kotimaahansa muutamaksi kuukaudeksi parin viikon päästä. Nainen juo alkoholia päivittäin ja mies tykkää käyttää huumeita viikonloppuisin, sillä eihän täällä pusikossa parempaa käyttöä vapaa-ajalle ja rahalle ole.

5 viikkoa täällä Carnarvonissa on karkeasti kulunut maissia poimiessa ja riitelyä sekä loputonta valitusta kuunnellessa. Olemme molemmat jo tottuneet tähän ainaiseen valitukseen ja yritämme kotopuolessa vältellä näiden kahden seuraa niin paljon kuin mahdollista. Arvokkaana oppina pidämme sitä, että jatkuva turha valittaminen antaa ihmisestä idioottimaisen kuvan ja olemme yrittäneet itse taistella samalle valituslinjalle taantumista vastaan. Joka tapauksessa töissä ja kotona vallitsee huonon fiiliksen vakio, joka ilmenee suurimmaksi osaksi näillä kahdella, mutta välillä myös meilläkin, kun vietämme koko päivän myrkyllisessä ilmapiirissä. Onneksi tonttimme on sen verran suuri, että lääniä omalle tilalle kyllä löytyy ja kuulokkeet saa korviin pahimpaan tarpeeseen. 

Good tips and good music.

Don't buy your strawberries from the markets. Go straight to a farmer because it's way cheaper.

Kokemuksiemme mukaan tyypilliset länsi-australialaiset ovat yksinkertaisia ja jotakuinkin ystävällisiä. He kiroilevat paljon ja sanavarasto tuntuu olevan suppea ja myös yleissivistys on melko puutteellista. Kun saavuimme Perthiin toukokuussa, tuttumme, joka on asunut Länsi-Australiassa 6 vuotta, kertoi meille, että kun olemme viettäneet Australiassa kauemman aikaa, tulemme huomaamaan, että täällä todellisia ongelmia ovat huumeet ja mielenterveysongelmat. Tämä tieto jäi silloin ihmetyttämään, mutta on valjennut meille täysin kirkkaaksi faktaksi tämän 4 kuukauden aikana, jonka olemme Länsi-Australiassa viettäneet. Ihmiset täällä outbackissa käyvät töissä (jos käyvät) ja vapaa-aikaa turrutetaan huumeilla ja alkoholilla sillä verukkeella, että muuta tekemistä ei ole. Kaikesta huolimatta ihmiset tuntuvat olevan tyytyväisiä ja iloisia elämäänsä. Emme tosin ole montaa tervettä ja puhdasta hammasriviä nähneet alle kolmikymppisillä täällä outbackissa ja myös henkilökohtainen hygienia on monelle aivan vieras käsite. Myös paljon hehkutettu aussien "No worries - asenne" tuntuu tarkoittavan sitä, että mihinkään yhteydenottoihin ei vastata, kaikki asiat jäävät roikkumaan ja jos jotain tehdään, se tehdään ehkä huomenna, mieluummin viikon päästä jos silloinkaan. Täällä on tyypillistä luvata kaikenlaista maan ja kuun väliltä, mutta mitään ei saada lopulta aikaiseksi, eikä pystytä toteuttamaan. Helpommalla pääsee, kun ei odota keltään yhtään mitään, niin ei joudu pettymään tai odottamaan turhaan.

Kokemuksiemme mukaan Länsi-Australia on 15 vuotta länsimaiden kehitystä jäljessä. Välimatkat oikeasti näkemisen arvoisiin paikkoihin ovat useiden bensatankillisien päässä toisistaan. Länsi-Australia on tähän astisista kohteistamme kokonaisuutena Macaon reissumme tasoinen pettymys, vaikka hyviäkin ja unohtumattomia hetkiä olemme täällä päässeet myös kokemaan. Parhaiten tätä Australian suurinta osavaltiota mielestämme kuvaa sanat: tylsä, kallis, sisäsiittoinen, eristäytynyt ja aikaansa jäljessä oleva.

Meillä on onneksi yhteistä reissua jäljellä vielä 2 kuukautta, jonka aikana käymme snorklaus-ja sukellusretkillä Ningaloo Reefillä, joka olkoon Länsi-Australian viimeinen mahdollisuus ihastuttaa meitä ja saada nostettua pisteitään silmissämme.

Kokonaistilanteestamme huolimatta olemme tyytyväisiä, siihen että saamme säästettyä farmitöiden ansiosta jonkin verran rahaa ja Henkka saa hyvin käytettyä vapaa-aikansa pääsykoemateriaalin parissa. Odotamme kovasti, että naiskämppiksemme lähtee viikon päästä kotimaahansa ja esimiehemme lähtee saattamaan häntä, jolloin saamme olla kahdestaan sekä töissä, että kotona 10 päivän ajan. Enää siis viikko tätä sanasotatanteretta ja väittelykuoroa, jonka jälkeen hiljaisuus tuntuu varmasti yhtä arvokkaalta, kuin paikallinen vapaa.

Still two months to enjoy ourselves and quality time together.

Thanks for reading and see you next time!

Emmi & Henkka