Moi vaan taas kaikille seuraajille ja uusille lukijoille, jos blogiini jotain kautta eksyit. Kirjoittelen tässä postauksessa Dive Master - työharjoitteluni alkumetreistä täällä Queenslandissa, josta on nyt takana kaksi ja puoli viikkoa. Asun tällä hetkellä Magnetic Islandilla, jossa myös suoritan harjoitteluani ja oon tässä ajassa kotoutunut tänne varsin mukavasti ja oon erittäin iloinen, että kaikki on lähes joka osa-alueella paremmin kuin WA:ssa. Ainoastaan puoliso puuttuu viereltä jakamassa näitä ihania kokemuksia. 💜

Sunday Vibes. 🌞

Meillä on tosi kiva duuniporukka ja meininki dive shopilla ja musta on tosi kiva kun täällä kehoitetaan aina asiakkaitakin olemaan kuin kotonaan ja soluttautumaan tunnelmaan. Munlaisen hyysäjä-tyyppisen hostin, oli aluksi vähän jännä tottua siihen, että asiakkaat opetataan täällä omatoimisiksi niin sukellusvehkeiden valmistelun kuin kahvinkeiton suhteen. Täällä pääsee harjoittelijana suorastaan hyvinkin helpolla mitä tulee asiakkaiden jeesaamiseen, kun tämän paikan pitäjät haluaa opettaa asiakkaat tekemään alusta asti lähes kaiken itse mm. helpottaakseen omaa työtaakkaa, joka on ihan järkeenkäypää, sillä tämä dive shop on auki 364 päivää vuodessa ja näin ollen töitä kyllä riittää ympäri vuoden ja high seasonilla varmasti kellon ympäri.

Sukellustreenit asiakkaiden kanssa tehdään Alma Bayssa. 

Etikkaa ensiapuun. 

Duuniharjoittelu on vasta alkumetreillä, mutta oon saanut kurottua kasaan tässä ajassa 23 sukellusta vaadittavasta 60:stä, jotka tarvitsee olla kasassa, mikäli mielii Dive Masterin titteliä tavoitella. Mulla oli tarkoitus alkaa Rescue Diver - kurssi tällä viikolla, mutta koska suunnitelmat ovat muuttuneet monina päivinä useita kertoja, se projekti siirtyi määrittämättömällä ajalla eteenpäin, joka on sinänsä ihan fine, kun mulla ei ole minkäänlaista hoppua saada tutkintoa kouraan. Omien kokemusten mukaan Australiassa on erittäin yleistä, että suunnitelmat muuttuu moneen kertaan ennen kuin mitään tapahtuu ja tilanteet elää useimmiten ainakin farmi- ja sukellushommissa pitkälti säiden armoilla.

Taivas tulessa Nelly Bayssa. 

Täällä oli ensimmäiset kaksi viikkoa aivan järkyttävän huonot kelit sukelluksen kannalta ja näkyvyys on ollut alle 1 metrin, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että sukellusharjoitukset asiakkaiden kanssa tehtiin kylki kyljessä ja käsimerkit veden alla viitottiin 20 cm etäisyydellä maskista. Vaatii rohkeutta ja uskallusta uusilta asiakkailta tehdä kaikki harjoitukset niissä olosuhteissa panikoimatta, kun kaikki on uutta ja ajatus veden alla hengittämisestä on vielä suhteellisen vieras. Onneksi viime päivät on olleet melko selkeitä ja näin ollen näkyvyys on huidellut 5 metrin paremmalla puolella. Tää sukellustouhu on vähän niinkuin tosi elämän Pokemon Go:ta parhaimmillaan, kun saa bongailla uusia kaloja, koralleja, merietanoita ynnä muita ihania otuksia, joita pinnan alla elelee. Tähän mennessä oon nähnyt merikilpikonnia, rauskuja, jättiläissimpukan, meduusan, rapuja lukuisia erilaisia kaloja ja koralleja.

Työmatkamaisema. Geoffrey Bay, Maggie

Mulla hukkui mystisesti yhdet mun lemppari aurinkolasit ja etsin niitä parin päivän ajan kahteen kertaan sekä majoitukselta, että työpaikalta. Tuntui, että joka mahdollinen paikka, johon olisin ne voinut unohtaa, oli jo koluttu ja tänään, kun lähdin sukeltamaan paikan päällikön Nickin kanssa huomasin ennen veteen menoa, että äijällä oli mun lasit päässä! 😂 Mainitsin sitten hänelle, että oon pari päivää kääntänyt paikkoja ja harmitellut, että kun hyvät lasit on hukkuneet jonnekin ja nyt ne on hänen päässään. Sain sitten onneksi lasit takaisin ja nauroin kaksin kerroin vielä jälkeenpäin, kun mun ladylike - linssit oli hänelle kelvanneet.

Maggiella on paljon haastavia retkeilypolkuja, joista voi valita omaan kuntoon sopivimman.

Toinen kommellus, joka täällä sattui snorklausretkellä, kun oltiin parin mamman kanssa lähdössä riuttaa kohti, niin toinen heistä antoi heti alkuun palautetta, miten huono maski hänelle on annettu ja valitteli, miten surkea näkyvyys vedessä onkaan. Siinä sitten työkaverin kanssa katsottiin toisiamme vähän ihmetellen ja samalla mietittiin, että miten tälle ruovalle huomauttaisi, että näkyvyys voi parantua huomattavasti, kun maskin laskee otsalta silmille. Onneksi asiakkaan kaveri huomautti hänelle meidän puolesta, eikä kummankaan tarvinnut alkaa kädestä pitäen opastamaan sen asian kanssa.

Mulla on ensi viikolla koevuoro yhdessä potentiaalisessa duunipaikassa, josta kerron tarkemmin seuraavassa postauksessa. On kiva saada palkkaduuni työharkan lisäksi, että saa rahaa taas säästöön seuraavia seukkailuja varten ja ihanaa saada vaihtelua tähän sukelluselämään, vaikka tää kuinka huippua onkin. 💜

Olisi kiva saada kommentteja, jos joku on tehnyt työharjoittelun tai ollut töissä jossain päin maailmaa erityisesti dive centerissä. Muutkin kommentit ulkomailla suoritetuista työharkoista ja duunipaikoista ovat tervetulleita, jos sellaisen haluaa jättää.

Tyytyväinen sammakko kaverin terassilla. 

Thanks for reading and see you soon!

💜 : Emmi