Väliaikainen etäsuhde soolomatkailijan näkökulmasta

Tämä postaus käsittelee väliaikaisesti etäsuhteessa elämistä ja sitä miten olen kokenut erillään olo ajan Divemaster-koulutuksen aikana.

Muutin marraskuussa 2017 Länsi-Australiasta Queenslandiin Magnetic Islandille Divemaster-tutkintoa suorittamaan, jonne mun ja aviomieheni Henkan oli molempien tarkoitus tulla ja opiskella itsemme Divemastereiksi kaverini suosittelemassa sukelluskoulussa. Henkka luki Länsi-Australiassa farmijaksomme ajan Finnairin pilottikoulun pääsykokeisiin, jotka järjestettiin Suomessa marraskuun puolivälissä ja hän lähti pääsykoeprosessin takia takaisin kotiin. Mikäli pääsykokeista olisi päässyt seuraaviin vaiheisiin olisi koko prosessi loppuvaiheeseen saakka kestänyt keväälle 2018, joten tiesimme, että emme näe toisiamme 7 kuukauteen, vaikka hakuprosessi tyssäisi syystä tai toisesta jossain välissä sillä Henkka sai myös vanhan duuninsa takaisin GoGo-liikuntakeskuksen ryhmäliikuntaohjaajana ja halusi päästä hyvien nettiyhteyksien äärelle pelaamaan nettipokeria omassa toimistossaan. Australia otti tosiaan harppauksen kehityksessä taaksepäin 2017 toukokuussa ja julisti nettipokerin laittomaksi, joten pelaaminen vaikeutui merkittävästi sen lisäksi, että nettiyhteydet täällä ovat monissa paikoissa kehitysmaiden tasoa.

Kävin läpi kaikki reissukuvat ja täytyi oikein yllättyä miten vähissä oli kuvat, joissa olemme molemmat. Tämä on kuitenkin yksi suosikeistani. 

Tätä etäsuhdeajanjaksoa on nyt jatkunut 130 päivää ja vielä olisi edessä 59 vuorokautta ennen kuin taas näemme Los Angelesissa, jonne lennän Sydneystä ensimmäisen vuoden WH-viisumin päätyttyä toukokuussa.

Kokonaisuudessaan tämä erillään olo aika on mennyt aivan kuin itsestään, koska mulla on pitänyt kiirettä kahden duunin ja työharkan kanssa, joten en ole ehtinyt paljoa ikävää miettimään, vaikka  huonompina päivinä sitä miettii, että olisipa se toinen tässä, niin voisi jakaa omia fiiliksiään ja saada vertaistukea jos jokin ärsyttää. Onneksi tuollaiset hetket ovat kuitenkin harvassa, sillä olen melkoisen tyytyväinen nykyiseen elämääni, vaikka tämä pikkuinen saari on alkanut välillä tuntumaan melko ahtaalta suppeine kuvioineen. Erityisesti mieleenjäänyt hetki, kun mietin, että miten hienoa olisikaan, jos toinen olisi jakamassa saman kokemuksen oli S.S. Yongalalla sukeltaessani, kun dyykkasin hyvien ystävien kanssa ja näin mitä upeimpia mereneläviä lähietäisyydeltä. Juuri tuollaiset kokemukset ovat ainutlaatuisia ja muistuttavat siitä, miksi halusin sukelluksesta enemmän kuin harrastuksen. S.S. Yongala on yksi maailman parhaista hylkysukelluksista ja toistaiseksi oma ehdoton sukellusskohdesuosikkini.

Joku mukava jenkki tarjoutui nappaamaan honeymoonereista kuvan Grand Canyonilla.

Ehdottomasti yksi haastavimpia asioita meidän etäsuhteessa ovat olleet muun muassa se, että olen joutunut kokkaamaan omat muonat. Meillä on ollut hyvän työnjako Henkan kanssa kaikki yhteiset vuodet, sen suhteen, että mä olen huolehtinut siisteydestä ja Henkka on saanut hoitaa muonituspuolen, johon ollaan molemmat oltu tyytyväisiä jo yli 7 vuoden verran. En tosiaan ole perinyt ruoanlaittotaitoja isältäni, joka osaa taikoa mitä herkullisimpia pöperöitä ihan simppeleistäkin ainesosista. Onnistuin jokin aika sitten pilaamaan purkkikeiton, joten mun ja isän ruuanlaittotaitojen välillä täytyy olla jonku madonreikä.

Muita etäsuhteelle haasteen kaltaisia asioita ovat muun muassa 8 tunnin aikaero, jonka takia asioiden hoitaminen ja suunnittelu on aina välillä kinkkistä. Haluan välttää sanaa haaste, kun se kuulostaa mun korvaan liian jyrkältä enkä yksinkertaisesti halua ajatella asioista, että ne olisivat erityisen hankalia. Tuntuu, että tähän tilanteeseen on jotenkin huomaamattaan tottunut ilman sen kummempia ponnisteluja eikä ole joutunut mitenkään erityisesti itseään psyykkaamaan, vaan kaikki on oikeastaan mennyt omalla painollaan.

Mulla on tietysti ikävä Henkkaa, mutten ole sen tyyppinen ihminen, että haluaisin märehtiä ikävää vaan koitan ajatella asioita järjellä ja parasta tässä on se, että 7kk on vain lyhyt osa toivottavasti pitkästä elämästä. Meidän on tarkoitus olla hankkimatta jälkikasvua, joten mikäli mitään vakavaa ei satu, meillä on edessä lukuisia yhteisiä vuosia, jolloin saamme keskittyä toisiimme ja yhteisiin asioihin, matkusteluun sekä harrastuksiin.

Tiedettiin molemmat etukäteen, että 7 kuukauden aikana tulee varmasti hyviä ja huonoja hetkiä, jolloin kaipaa toista enemmän, mutta oon ainakin itsessäni huomannut, että musta löytyy yllättävän rationaalisia piirteitä, joita en ole ennen tätä reissua itsessäni havainnut. Jotenkin sitä vain oppii sopeutumaan olosuhteisiin ja uusiin tilanteisiin, vaikka ne ensin tuntuisivatkin hajottavilta eikä ollenkaan mielekkäiltä.

Joutsenpariskunta iltauinnilla.

Seuraavassa postauksessa käsittelen vapaaehtoista lapsettoomuutta ja matkailua. Jos haluat esittää aiheesta kysymyksiä tai kommentteja, niin niitä voi lähettää joko yksityisviestillä tai lisätä kommenttikenttään. Valitsen parhaat ja käsitellä niitä seuraavassa postauksessa.

Lukisin mielelläni vapaaehtoisesti lapsettomien blogeja ja tuplakiinnostuksella, mikäli postaukset käsittelee matkailua, joten kommentteihin saa linkata omia tai tuttavien kirjoitelmia.

Thanks for reading and see you soon!

💜 : Emmi 

Hei kaikille, jotka blogiini eksyitte joko tarkoituksella tai vahingossa. Viimeisimmästä postauksesta taitaa olla yli kymmenen viikkoa ja suoraan sanottuna harmittaa, ettei ole tullut päivitettyä ahkerammin mitä kaikkea sitä onkaan tullut tässä ajassa tehtyä. 
Hankala edes päättää mistä lähtisi kirjoittamaan, joten taidan joutua naputtelemaan useamman postauksen viime aikojen meiningeistä ja skarppaamaan kirjoittelun kanssa jatkossa. 

Yksi täydellinen kesäpäivä muiden joukossa. Magnetic Island,Queensland

Joulu ja uudenvuoden aika meni erittäin intensiivisesti joko töissä kahvilassa, baarissa tai Divemaster-työharjoittelussa Dive Shopilla. Halusin tehdä mahdollisimma paljon palkkatöitä loppu- ja alkuvuodesta High Seasonilla, sillä tarvitsen rahaa omiin scubavarusteisiin ja tietysti matkakassaan, että pystyn ylläpitämään tätä pois Suomesta - elämäntyyliä. Laskin, että pelkät scubavarusteet tulee maksamaan noin 3000€, joten mikään halpa lysti ei sukellus harrastuksena ole. Tosin se on kyllä ollut tiedossa, niin kauan kuin olen sukellusharrastuksesta haaveillut ja juuri siksi päätinkin kaverin ehdotuksesta ryhtyä harjoittelijaksi sukelluskeskuksessa, että saisin ainakin Divemasterin tutkinnon suoritettua ja arvokasta kokemusta Dive Shopilla. 

Yhteisen harrastuksen kautta saa ihania ystäviä, jotka jakavat samat intohimot. 

Tällä hetkellä tilanne on se, että olen saanut suoritettua 95% pakollisuuksista, jotka tulee Divemasteriksi haluavien täällä Pleasure Diversilla suorittaa. Näihin lukeuttuu muun muassa, syväsukellusta, sukellusretkien ohjaamista, ensiapukurssi, erilaisten skillien demonstrointia ja opettamista, instructorien avustamista ja jonkin verran sukelluksen teoriaa, joka on ollut itselleni se vaikein osio koko tutkinnossa.

Vuoden vaihteen jälkeen mun äiti ja kaksi veljeä tulivat Suomesta tänne Magnetic Islandille lomailemaan, ihmettelemään ja sivustakatsomaan mun päivittäistä arkea täällä saarella. Heidän kanssaan kävin myös Brisbanessa viikon irtiottilomalla, kun tämä työ-työharkka-työ-kuvio on ollut aikamoista rallia ja vaatinut kovia veroja lyhyiden yöunien ja vähäisen vapaa-ajan muodossa. 

Meidän gängi Townsvillen ostarilla. 

Brisbanessa oli paljon siistejä Graffiteja.

Alffi poseeraa Brisbanessa.

Brisbane oli aivan huikea kaupunki ja oli aivan huippua tehdä kaikkea sellaista, mitä ei täällä pikkuisella saarella pysty tekemään. Kävin mm. shoppailemassa pitkästä aikaa, kun tämän koko reissun aikana ei ole pystynyt kyseisiä ylellisyyksiä harrastamaan vähäisen rinkkatilan vuoksi. Muutaman päivän aikana rohmusin itselleni uusia kesävaatteita, pari iltapukua, pari laukkua ja lahjuksia Henkalle vietäväksi Suomeen. Äidillä oli onneksi tilava matkalaukku, johon ahdettiin 7kg edestä mun tavaroita ilmatiiviisiin pusseihin, jotka on btw. jokaisen reppureissaajan Must Have - tuote! Täällä myös vaatteet tuntuvat kuluvan aivan eri tahtiin kuin Suomessa, koska vaatevarannot ovat rajoitetut ja aurinko tekee tietysti tehtävänsä väreille puhumattakaan siitä, ettei täällä ole mahdollista pestä vaatteitaan lämpimällä ohjelmalla, joten vaatteet tuntuvat aina olevan ikiliassa tai vähintäänkin tunkkaiset aina pesun jälkeen. 

Yksi mun lempparilöydöistä Brisbanessä.

Oli tosi siistiä päästä pelaamaan livepokeria pitkästä aikaa Brisbanessa, vaikka vähän mietitytti, että kuinka hyvin on ehtinyt unohtumaan, kaikki Vegasissa hyväksi todetut peliliikkeet. Suuntasin neljänä iltana Treasury - casinolle, jossa oli yllättävän kiva ilmapiiri, henkilökunta ja oikean kokoista peliä mun tasoon nähden. Pelasin 4 sessiota yhteensä  19h NLH $2/5 ja onnistuin jäämään sessioista plussalle niin, että sain kuitattua Brisbainen reissun ostosteluineen voittorahoilla. Paljon tarvitsee kuitenkin vielä harjoittelua ja perehtymistä pokeriin, ennen kuin kehtaa ja viitsii osallistua mihinkään isompiin turnauksiin Vegasissa ensi kesänä. Muutenkin on aina tuntunut, että mun juttu on enemmän käteispelit, kun turnausjumitukset, vaikka siinäkin haluan kyllä itseäni kehittää. Käteispelissä näen itse tällä hetkellä paljon enemmän plussapuolia, kun turnauspelaamisessa, joten käytän vähäisen pokeriin tähdätyn vapaa-aikani mieluummin käteispeleihin. 

Uppia tuli ihan kivasti Treasuryssä. 

Mun äidin 4 viikon loma täällä Queenslandissa meni ihan liian nopeasti ja itkuhan siinä pääsi, kun hänet hyvästelin Townsvillen ferryterminaalissa, mutta sain onneksi suostuteltua mamman tulemaan mun kanssa pariksi viikoksi Kaliforniaan toukokuussa, jonne menen ensimmäisen WH-viisumin päätyttyä. Pari viikkoa siis äiti-tytär-laatuaikaa Kalifornian lämmössä ennen kuin Henkka saapuu Los Angelesiin, jossa nähdään 7kk erillään olon jälkeen. 💜  Onneksi pojat jää tänne saarelle, niin kerkeän heidän kanssaan viettämään enemmän aikaa vielä parisen kuukautta.

Pojat kävi Open Water kurssin ja mä sain uusia Dive Buddyja!

Buukkasin lennot takaisin Suomeen Los Angelesista elokuulle ja olin onnekas, että sain ahdettua itseni vielä samaan koneeseen Henkan kanssa, ettei tarvitse yksin pitkää lentoa jumittaa. Luvattiin ennen meidän reissua tähdätä Suomeen tulo ystäväpariskunnan häihin ja mun isän 60v synttäreihin, joita juhlitaan loppukesästä, joten mission accomplished, ellei tässä mitään elämää mullistavaa tapahdu. 

Muistelin, että lupasin aiemmin käsitellä parisuhdeasioita väliaikaisesti etäsuhteessa elävän vaimon näkökulmasta, mutta siitä aiheesta saa kokonaisen postauksen aikaiseksi, joten kirjoitan siitä ensi postauksessa. 

Olisi kiva lukea muiden etäsuhteessa olevien bloggaajien kirjoituksia, joten mulle saa vinkata omasta tai tutun blogista. Lukisin myös mielelläni vapaaehtoista lapsettomuutta käsitteleviä blogeja, joten ei kun vain vinkkaamaan, jos sellaisesta tiedät tai itse jopa aiheesta kirjoitat. 

Thanks for reading and see you soon!

💜:Emmi

Hei vaan kaikille seuraajille ja uusille blogiin eksyneille lukijoille! Kirjoittelen tässä postauksessa työharjoittelupaikastani ja työkuvioistani, jotka on molemmat pitäneet huolen siitä, ettei ole ollut ylimääräistä aikaa oikaista riippumattoon ja päivittää kuulumisiaan tänne blogiin. Tänään on onneksi hyvä hetki istahtaa hyvällä omallatunnolla dive shopin köökin soffalle ja naputella rivakasti mehevimmät uutiset täältä Maggieltä. 

Upea taivas ennen myrskyä. 

Taustalla näkyy mun nykyinen paattimajoitus, jossa asustelen.

Oon ollut täällä dive shopilla nyt 5 viikkoa ja voin kertoa, ettei tässä ole paljoa joutunut ikävää potemaan, kun suurin murhe on ollut se, että koska ja kuinka paljon ehtii nukkumaan ennen seuraavan päivän rientoja. Olen onnistunut haalimaan itselleni dive shopin naapurista kaksi duunipaikkaa, joissa teen muutamia vuoroja viikossa. Toinen duunipaikoista on ihana ulkoilmakahvila, jossa on aamiais-, lounas-, ja illallistarjoilu ja toinen työ on baarimikkoilua tämän asuinalueen kovimmassa menomestassa. Molemmat työnantajat onneksi vaikuttavat arvostavan mun CV:tä ja neljää LAMK:ssa jumitettua vuotta restonomiopintojen parissa. Rahan säästämisen lisäksi haluan puskea tämän Dive Master - harjoittelun läpi mahdollisimman tehokkaasti, että saan tutkintoon tarvittavat skillit ja tiedon käyttööni tulevia sukelluksia varten ja pystyn näin ollen olemaan enemmän hyödyksi täällä työharjoittelupaikalla ja avustamaan enemmän kaikessa. Toinen hyvä muodollisesti painostava aikaraja on mun äidin ja veljieni Australiaan saapuminen tammikuun puolivälissä. 

Rankan duunivuoron päätteeksi on luksusta nauttia tuoreista mangoista loihdittu daiquiri.

Sain kunnian päästä yhteistyökumppanifirman järjestämälle retkelle Lodestone Reefille, joka kuuluu Great Barrier Reefiin. Lodestonille on Maggielta noin 3h matka suuntaansa veneellä ja kyyti oli melko epätasaista ja muutamalla asiakkaalla oli sen takia oksennusämpärit sylissä koko menomatkan kohti divespottia. Itse koitin istua selkä menosuuntaan päin veneen takaosassa silmät kohti horisonttia ja keskittyä siihen, ettei oma olo pahene niin pahaksi, että jää sukellukset toiseen kertaan. Päästiin kuitenkin reefille sotkematta yleisiä tiloja ja havaitsin buddy checkin aikana mun sukellusparin regulaattorissa aika massiivista vuotoa, jota yritin mun alkeellisilla tiedoilla fiksata, kunnes instructor tuli vääntelemään suhinan väliaikaisesti hiljemmaksi ja komensi mut parini kanssa hyppäämään veteen varusteineen. Oltiin parini kanssa ensimmäisiä, jotka veteen astuivat ja huomattiin siinä vaiheessa, että regulaattorin vuoto vaan paheni entisestään ja parini katsoi mua vähän huolissaan ja huomasin, että buddya jännitti kovasti lähteä veden alle vuotavan regulaattorin kanssa. Parini, iäkäs teräsvaari Kanadasta ei oikein uskaltanut laittaa vastaan, mutta ilmoitin hänen puolestaan instructorille, että papan regulaattori pitää aikamoista meteliä, mutta sain vastaukseksi samat ohjeet lähteä alas kohti riuttaa hoputuksen kera. Lähdettiin sitten papan kanssa laskeutumaan pohjaa kohti ja huomasin, että hänellä oli vaikeuksia tulla alas ja koitin sitten rauhassa venailla ja ylläpitää katsekontaktia ja paikantaa vikaa, että mistä niin hidas laskeutuminen johtuu ja pian vaari viittoikin painemittariaan, jossa neula oli ehtinyt laskea 1/3 ensimmäisen 5 minuutin aikana vuotavan regulaattorin takia. Siinä sitten lähdetiin takaisin paatille ja ilmoitin toiselle instructorille, että kaverilla lähti hainosa ilmavaroista eikä edes ehditty laskeutua loppuun kala-apajille. Onneksi toinen instructor oli ymmärtäväisempi ja varmasti huomasi vaarin kasvoilta ärsytyksen sekaisen harmituksen ja vaihtoi tämän regulaattorin toimivaan versioon. Ensimmäinen sukellus kesti noin 15min, koska buddylla tosiaan hupeni ilmavarannot ensimmäisellä yrityksellä, mutta ehdimme siinä ajassa näkemään kaikkea uskomatonta, jota yleensä näkee vain upeimmissa luontodokumenteissa. 
Noustiin sitten hetken kuluttua pintaan ja vaari reppana harmitteli hirveästi, että hänen regulaattoriongelmat pilasivat meidän sukelluksen, vaikka eihän se hänen syytään ollutkaan. Paatilla henkilökunta kyseli sitten meidän ilmatilannetta ja kerroin, että mulla oli vielä 145bar jäljellä, jolla mun ilmankulutuksella sukeltaa vielä helposti muutaman vartin. Sain onneksi lyöttäytyä vielä kahden muun sukeltajan seurueeseen ja sain ilmavarannoilleni ja odotuksilleni vastinetta. Oli aivan uskomattoman upeaa sukeltaa täysin terveellä riutalla, jota ei ole haalistuminen, syklonit tai muut tuholaiset pilanneet. 💜

Toinen sukellus oli ajallisesti pidempi, mutta alue, jossa sukelsimme oli tuhoutunut noin 50% Crown Of Thorns - nimisen meritähden takia. Anopin jakkaraa muistuttava tuholainen ahmii kitaansa korallien polyyppejä ja lisääntyy kuin bakteerit helteessä, eikä sillä ole juurikaan vihollisia, jotka päästäisivät kyseisen olion päiviltä. Oli järkyttävä kontrasti nähdä ensimmäillä sukelluksella vedenalaista paratiisia ja tunnin päästä siitä päästä näkemään miltä näyttää kuin riutalla olisi käyty heimosota. Näimme kuitenkin parimetrisen valkopilkkahain, satoja upeita, erilaisia pikkukaloja, koralleja, merietanoita ja merimakkaroita. Kävi myös uskomattoman hyvät, että onnistuin spottaamaan mustekalan, joka oli mun must see - listalla! Harmikseni en oo vielä saanut hankittua sukelluskameraa, että voisin dokumentoida näkemiäni ja kokemiani upeita juttuja, mutta kamerahankinta on työn alla lähitulevaisuudessa, kunhan saan päätettyä, että mihin laitteeseen haluan investoida. Kokonaisuudessaan Lodestone Reef oli aivan älyttömän upea kokemus ja näkyvyys + 25 m, joka oli instructoreiden mielestä surkea, koska talviaikaan näkyvyys on jopa +40m. 

Se fiilis, kun yksi unelmista saavutettu eli Great Barrien Reef koettu! 

Meillä oli dive shopilla Advanced Open Water Diver - kurssi, johon kuuluu 2 sukellusta Yongala - hylyllä, joka on maailman top 5 parhaita hylkysukellusspotteja! Se reissu sukelluksineen oli aivan mieletön ja varmasti yksi unohtumattomimmista sukelluskokemuksista mitä mun dive logiin pääsen ikinä kirjaamaan. Kun laskeuduttiin köyttä pitkin vahvassa virtauksessa kohti hylkyä pääsin aivan huikeaan flow-tilaan ja mun ilmankulutus varmasti tuplaantui, kun olin niin innoissani, että oon päässyt toteuttamaan yhtä suurta unelmaani ja saan sukeltaa paikoissa, joista moni vain haaveilee. Toivottavasti pääsen Yongalalle vielä uudestaan, sillä siihen dive siteen tuskin kyllästyy ikinä. Onnistuttiin spottaamaan rauskuparvia, erilaisia meduusoja, parimetrisiä kaloja ja kaikenlaisia muita uskomattomia mereneläviä. Käytiin myös ihailemassa hylyn ykkösluokan vessoja, joista vielä selkeästi erotti, että istuimien kannet olivat jääneet viimeisiltä käyttäjiltä auki. Maksimisyvyys, jossa sukelsin oli 23m ja mitä syvemmälle mennään, sitä kovemmaksi käy hapenkulutus ja koska minä ja pari muuta meidän tiimistä oli varsinaisia ilmapossuja, jouduttiin lähtemään takasin pintaa kohti kolmestaan. Matkalla ylös meihin meinasi törmätä lonkeroineen noin 4-5 metrinen meduusa, mutta onneksi ehdittiin väistämään sitä ennen kontaktia. Kaksi meduusan iskua Malesiassa kokeneena voin sanoa, että ei ole miellyttävin tapahtuma, jonka voi vedessä kohdata. 

Yhteisen intohimon kautta syntyy paljon hymyjä. 

Oon tähän mennessä ehtinyt sukeltamaan yhteensä 39 kertaa ja oon yhden sukelluskerran päässä siitä, että voin virallisesti aloittaa Dive Masterin opinnot. Suoritin Rescue Diver - kurssin, joka oli todella mielenkiintoinen ja palkitseva kokonaisuus. Niillä opeilla mulla on nyt pätevyys toimia pelastustiimissä, kun etsitään kadonneita sukeltajia ja snorklaajia ja pystyn antamaan ensiapua ja delegoimaan pelastustyötehtäviä muille tiimiläisille, ennen kuin omat voimavarat hiipuvat.

Pleasure Divers hakee tällä hetkellä Dive Master ja Instructor - harjoittelijoita tiimiinsä, joten jos sinä tai joku tuttusi on kiinnostunut hankkimaan kansainvälisen ammatin, jossa pääsee ihailemaan ja tutustuttamaan asiakkaita vedenaliseen maailmaan ja tapaa seikkailuhenkisiä ihmisiä joka päivä, niin kannattaa olla yhteydessä minuun vaikka Facebookin kautta, niin voin antaa lisätietoja työharjoittelusta. Omaksi eduksesi tässä ammatissa on hyvä englanninkielen taito, hyvä fyysinen sekä psyykkinen kunto, rento asenne ja kiinnostus sukellusta sekä meren ekosysteemiä kohtaan. 

Meidän Dive Shop on aivan lähellä yhtä Maggien parasta divespottia - Geoffrey Bayta.

7 tuoretta Open Water Diveriä valmiina sertifioitaviksi.

Itse olen kokenut työharjoitteluni erittäin rentona ja hyvänä tapana hankkia uuden kansainvälisen ammatin, jota voin harjoittaa lähes missä päin maailmaa tahansa. Parhaimpina puolina sukellusammattilaisen työssä koen uusien ihmisten kohtaamisen ja heidän tutustuttamisensa mereen ja sen ekosysteemiin, loputtoman mahdollisuuden sukeltaa ja kehittää itseään sekä oppia meren eläimistä sekä koralleista, jotka saavat aivan liian vähän huomiota globaaliin tärkeyteensä nähden. 

Tähän loppuun vielä haluan esittää dokumenttisuositukseni Netflixistä: Chasing Coral on herättävä ja seikkaperäisesti tehty dokumentti, joka kertoo korallien haalistumisesta ja huonosta tilanteesta, jonka ilmastonmuutos aiheuttaa. Dokumentti ei ole kevyintä katsottavaa, mutta se laittaa ajattelemaan, miten huonossa jamassa 500 miljoonaa vuotta maapallolla eläneet korallit ovat tällä hetkellä ihmisen ansioista, joten ihmettelemisen aihetta kyllä riittää. 

Olisi mukava kuulla lukijoiden työharjoitteluista tai vapaaehtoistöistä, jos sellaisia olette jossain päin maailmaa tehneet hyvine ja huonoine puolineen. 😄

Thanks for reading and see you soon!

💜 : Emmi 

Moi vaan taas kaikille seuraajille ja uusille lukijoille, jos blogiini jotain kautta eksyit. Kirjoittelen tässä postauksessa Dive Master - työharjoitteluni alkumetreistä täällä Queenslandissa, josta on nyt takana kaksi ja puoli viikkoa. Asun tällä hetkellä Magnetic Islandilla, jossa myös suoritan harjoitteluani ja oon tässä ajassa kotoutunut tänne varsin mukavasti ja oon erittäin iloinen, että kaikki on lähes joka osa-alueella paremmin kuin WA:ssa. Ainoastaan puoliso puuttuu viereltä jakamassa näitä ihania kokemuksia. 💜

Sunday Vibes. 🌞

Meillä on tosi kiva duuniporukka ja meininki dive shopilla ja musta on tosi kiva kun täällä kehoitetaan aina asiakkaitakin olemaan kuin kotonaan ja soluttautumaan tunnelmaan. Munlaisen hyysäjä-tyyppisen hostin, oli aluksi vähän jännä tottua siihen, että asiakkaat opetataan täällä omatoimisiksi niin sukellusvehkeiden valmistelun kuin kahvinkeiton suhteen. Täällä pääsee harjoittelijana suorastaan hyvinkin helpolla mitä tulee asiakkaiden jeesaamiseen, kun tämän paikan pitäjät haluaa opettaa asiakkaat tekemään alusta asti lähes kaiken itse mm. helpottaakseen omaa työtaakkaa, joka on ihan järkeenkäypää, sillä tämä dive shop on auki 364 päivää vuodessa ja näin ollen töitä kyllä riittää ympäri vuoden ja high seasonilla varmasti kellon ympäri.

Sukellustreenit asiakkaiden kanssa tehdään Alma Bayssa. 

Etikkaa ensiapuun. 

Duuniharjoittelu on vasta alkumetreillä, mutta oon saanut kurottua kasaan tässä ajassa 23 sukellusta vaadittavasta 60:stä, jotka tarvitsee olla kasassa, mikäli mielii Dive Masterin titteliä tavoitella. Mulla oli tarkoitus alkaa Rescue Diver - kurssi tällä viikolla, mutta koska suunnitelmat ovat muuttuneet monina päivinä useita kertoja, se projekti siirtyi määrittämättömällä ajalla eteenpäin, joka on sinänsä ihan fine, kun mulla ei ole minkäänlaista hoppua saada tutkintoa kouraan. Omien kokemusten mukaan Australiassa on erittäin yleistä, että suunnitelmat muuttuu moneen kertaan ennen kuin mitään tapahtuu ja tilanteet elää useimmiten ainakin farmi- ja sukellushommissa pitkälti säiden armoilla.

Taivas tulessa Nelly Bayssa. 

Täällä oli ensimmäiset kaksi viikkoa aivan järkyttävän huonot kelit sukelluksen kannalta ja näkyvyys on ollut alle 1 metrin, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että sukellusharjoitukset asiakkaiden kanssa tehtiin kylki kyljessä ja käsimerkit veden alla viitottiin 20 cm etäisyydellä maskista. Vaatii rohkeutta ja uskallusta uusilta asiakkailta tehdä kaikki harjoitukset niissä olosuhteissa panikoimatta, kun kaikki on uutta ja ajatus veden alla hengittämisestä on vielä suhteellisen vieras. Onneksi viime päivät on olleet melko selkeitä ja näin ollen näkyvyys on huidellut 5 metrin paremmalla puolella. Tää sukellustouhu on vähän niinkuin tosi elämän Pokemon Go:ta parhaimmillaan, kun saa bongailla uusia kaloja, koralleja, merietanoita ynnä muita ihania otuksia, joita pinnan alla elelee. Tähän mennessä oon nähnyt merikilpikonnia, rauskuja, jättiläissimpukan, meduusan, rapuja lukuisia erilaisia kaloja ja koralleja.

Työmatkamaisema. Geoffrey Bay, Maggie

Mulla hukkui mystisesti yhdet mun lemppari aurinkolasit ja etsin niitä parin päivän ajan kahteen kertaan sekä majoitukselta, että työpaikalta. Tuntui, että joka mahdollinen paikka, johon olisin ne voinut unohtaa, oli jo koluttu ja tänään, kun lähdin sukeltamaan paikan päällikön Nickin kanssa huomasin ennen veteen menoa, että äijällä oli mun lasit päässä! 😂 Mainitsin sitten hänelle, että oon pari päivää kääntänyt paikkoja ja harmitellut, että kun hyvät lasit on hukkuneet jonnekin ja nyt ne on hänen päässään. Sain sitten onneksi lasit takaisin ja nauroin kaksin kerroin vielä jälkeenpäin, kun mun ladylike - linssit oli hänelle kelvanneet.

Maggiella on paljon haastavia retkeilypolkuja, joista voi valita omaan kuntoon sopivimman.

Toinen kommellus, joka täällä sattui snorklausretkellä, kun oltiin parin mamman kanssa lähdössä riuttaa kohti, niin toinen heistä antoi heti alkuun palautetta, miten huono maski hänelle on annettu ja valitteli, miten surkea näkyvyys vedessä onkaan. Siinä sitten työkaverin kanssa katsottiin toisiamme vähän ihmetellen ja samalla mietittiin, että miten tälle ruovalle huomauttaisi, että näkyvyys voi parantua huomattavasti, kun maskin laskee otsalta silmille. Onneksi asiakkaan kaveri huomautti hänelle meidän puolesta, eikä kummankaan tarvinnut alkaa kädestä pitäen opastamaan sen asian kanssa.

Mulla on ensi viikolla koevuoro yhdessä potentiaalisessa duunipaikassa, josta kerron tarkemmin seuraavassa postauksessa. On kiva saada palkkaduuni työharkan lisäksi, että saa rahaa taas säästöön seuraavia seukkailuja varten ja ihanaa saada vaihtelua tähän sukelluselämään, vaikka tää kuinka huippua onkin. 💜

Olisi kiva saada kommentteja, jos joku on tehnyt työharjoittelun tai ollut töissä jossain päin maailmaa erityisesti dive centerissä. Muutkin kommentit ulkomailla suoritetuista työharkoista ja duunipaikoista ovat tervetulleita, jos sellaisen haluaa jättää.

Tyytyväinen sammakko kaverin terassilla. 

Thanks for reading and see you soon!

💜 : Emmi

Another day at paradise

Heipparallaa taas kaikille, jotka ahkerasti jaksaa meikäläisen turinoita täältä lukea ja tervetuloa ihmettelemään näitä juttuja, jos olet uusi lukija. Olen saanut hommat oikein kivalle mallille täällä Maggiella sekä työharjoittelupaikan, että asumuksen suhteen. Molemmat paikat minulle vinkkasi Suomesta tuttu ystäväni Mikaela ja meidän molempien oli Henkan kanssa tarkoitus tulla suorittamaan Dive Masterin tutkinto tähän samaan Dive Centeriin, mutta kuten jo aiemmissa postauksissa kertoilin Henkka lähti Suomeen pääsykokeisiin ja sen vuoksi tämä haaste siirtyi hänellä tulevaisuuteen. 

Geoffrey Bay, Magnetic Island, QL

Mulla on tarkoitus valmistua Dive Masteriksi parissa kuukaudessa, jonka suoritan työharjoittelulla Pleasure Diversilla Magnetic Islandilla 'Maggiella'. Mulla oli tänne tultaessa käytynä PADI:n Open Water Diver - kurssi, jonka suoritimme molemmat Henkan kanssa puoli vuotta sitten Balilla Padang Bailla + yksi siivoussukellus Gili Airilta. Sukellus on ollut mulle aina jotain todella upeaa, ainutlaatuista ja jopa jollain tavalla rauhoittavaa ja olen haaveillut upeista fundiveista, joissa pääsee näkemään lähietäisyydeltä koralliriuttojen ainutlaatuista ekosysteemiä. Mulla on tämän harjoittelun alkaessa haalittava yhteensä 54 sukelluskertaa meressä, jotta voin saada Dive Masterin paperin kouraan ja yritän parhaani mukaan kerätä niitä niin paljon, kuin harjoitteluaikanani kerkeän. 

Näkyvyys vedessä on ollut surkeahkoa, vaikka maisemat ovatkin 5/5. Geoffrey Bay, Maggie, QL

Maggien parasta antia upeiden riuttojen lisäksi on haastavat bush walkit. 

Geoffrey Bay, Maggie, QL

Sain suoritettua tämän viikon maanantaina ensimmäisen pakollisen osion 'swim', jossa täytyy uida vapaalla tyylillä 650m ja kellua 15min ilman välineitä. Tämän lisäksi täytyy pystyä yhdellä henkäisyllä uimaan räpylät jalassa ja maski naamassa 25m, joka oli mulle noista kolmesta haasteellisin, sillä sitä en ollut ikinä treenannut. Kyllä on äitiä kiittäminen, kun on mut lapsena laittanut uimakouluun, jossa on tullut suoritettua erilaisia uimakouluntitteleitä ja josta olen saanut perus uimaskillit haltuun. 

Oon viettänyt 12-14h päiviä Dive Shopilla omasta puhtaasta tahdosta, sillä rennon ilmapiirin lisäksi täällä on käytettävissä keittiö, vapaita painoja, leuanvetotanko, uima-allas, riippumattoja, sohvia, ilmainen ja toimiva Wi-Fi sekä usein myös seuraa, ettei tarvi yksin majoituksella nököttää. Jossain vaiheessa olis kiva löytää joku duuni tämän harkan kylkeen, ettei kuviot käy liian yksitoikkoisiksi. 

Sain repullisen lempparifruittejani - mangoja paikallisen miehen pihamaalta.

Oon päässyt tekemään täällä Dive Shopilla jos jonkin sortin hommia, vaikka business onkin käynyt säästöliekeillä ja näkyvyys vedessä on ollut surkeaakin huonompi kehnojen kelien takia. Oon oppinut miten siivotaan ulkouima-allas, miten huolletaan snorkkeleita, kuinka avustetaan ohjaajia sukelluksilla ja oon saanut häärätä myös toimistossa ja vastailla puhelimeen. Kaikista siisteintä tällä viikolla oli päästä avustamaan snorklausretkille, joilla on ollut asiakkaina jos jonkinlaisia suorittajia. Meillä on retkillä mukana pari rest boardia, jotka otettaan vartavasten matkaan, jos joltan uimarilta loppuu virta kesken retken. Näkyvyys on ollut aika sameaa ja riutalle on matkaa satoja metrejä ennen kuin alkaa näkemään mitään ihmettelemisen arvoista. Molemmilla snorklausretkillä on tullut tarvetta apukellukkeelle heti alkumetreillä ja oon saanut erittäin kattavan ja kokonaisvaltaisen kuvan siitä, miten asiakkailla on taipumusta yliarvioida uintitaitojaan ja kuntoaan ja kuinka tärkeää on aina ottaa erilaisia apuvälineitä matkaan, vaikka kuinka jengi väittää olevansa uimamaistereita. 

40kpl snorkkeleita ja maskeja huollettu. 

Näitä pieniä Wallabeja pomppii Maggiella ympäriinsä.

Availin tällä viikolla kyynelkanaviani, kun katsoin Netflixistä Chasing Coral - dokkarin, joka on yksi pysäyttävämmistä ja surullisimmista dokumenteista, jota oon ikinä nähnyt. Tietopläjäys kertoo korallien haalistumisesta ja iskee pöytään karua faktaa niiden surkeasta tilanteesta tilastoin ja rajuin esimerkein. Katsottuani tämän pätkän olin entistä varmempi siitä, että tein oikein jäädessäni Australiaan sukeltamaan ja kokemaan merenalaista maailmaa, kun sitä on vielä toistaiseksi jäljellä. Näin ei välttämättä ole enää muutamien vuosien tai vuosikymmenten päästä, jos maapallon ylikansoittuminen ja ihmisen välinpitämättömyys luontoa kohtaan ei muutu. Suosittelen vahvasti sivistämään itseään aiheesta, jota monet eivät halua ottaa tosissaan ja/tai ymmärrä ongelman vakavuutta. 

Ensi viikolla musta leivotaan Rescue Diver, joka on monen mielestä kaikkein haastavin, mutta palkitsevin sukelluskurssi. Pääsin tällä viikolla esittämään ruumista, joten helpoin ja levollisin osio kyseisestä kurssista on jo takana ja enää pitää teorian lisäksi oppia pelastamaan ihmishenkiä. Sukellusonnettomuudet on onneksi todella harvinaisia, mutta on silti tärkeää osata ensiapu tai edes osata hälyttää apua, jos joskus tilanne sellaista vaatii. 

Teoriaa nuppiin, ni hyvä tulee. 

Oon kaiken kaikkiaan tyytyväinen työharkkapaikkaani ja elämäntilanteeseeni täällä saarella, vaikka olisi ihanaa jakaa nämä kaikki kokemukset oman rakkaan kanssa. Kaukosuhteen alkumetrit on mennyt yllättävän nopeasti ja huomaamatta, enkä ole vielä ehtinyt oikein edes ajatella ikävää tai harmittelemaan pitkää välimatkaa ja erillään oloaikaa. Onneksi mulle on tulossa kaksi innokasta vierasta tammikuussa kylään, joille saan esitellä mun uutta osaamisaluetta ja päästään yhdessä tekemään pieniä reissuja täällä Itä-rannikolla. 

Thanks for reading and see you soon! 

💜 : Emmi 

Kun tiet jatkuvat yhdessä eri suuntiin

Hei taas kaikille meidän seuraajille ja uusille lukijoille! Heti alkuun haluan todeta, että koska meidän matkamme jatkui eri suuntiin minä otan vetovastuun tästä blogista ja sen sisällöstä tästä eteenpäin määrittämättömäksi ajaksi. Meillä oli tosiaan viime tiistaina lennot eri kohteisiin, sillä Henkka lähti Suomeen pääsykokeisiin ja minä siirryin Queenslandiin suorittamaan Dive Masterin - tutkintoa Magnetic Islandille. 7 kuukautta pitäisi sinnitellä erillään, joka tarkoittaa numeroina 195 päivää, etäisyytenä 13 613km, aikaerona 8h ja ikävänä satamiljoonaa. 😒

Perth, WA 

Se on karvan verran yli vuosi vierähtänyt meidän matkaa ja saimme 6 kuukauden Länsi-Australiassa oloaikana aivan mahtavaa työkokemusta henkilökohtaisina avustajina ja taloudenhoitajina kahdelle aivan mahtavalle liikuntarajoitteiselle miehelle, joiden elämänasenteesta olisi jokaisella opittavaa. Saimme myös taputeltua pakollisen 2. vuoden viisumiin tarvittavan 3kk:n farmijakson Carnarvonissa, Luoteis-Australiassa, joka oli yhtä aikaa puuduttavaa ja palkitsevaa. Viimeisen farmipäivämme päätyttyä, roudasimme kamat autoon ja käänsimme nokan kohti Perthiä, jonne Henkka ajoi  suoriltaan 920km virkistyspysähdyksineen. Vietimme viimeiset päivät Perthissä näiden kahden herrasmiehen luona, joista tuli meille hyvät ystävät heillä oleiluaikana. 

Meillä oli Henkan kanssa 3 päivää yhteistä aikaa, josta oli pakko käyttää tehokkaasti voimavaroja meidän romuauton myyntiin. Onneksi kiinnostuneita oli paljon alhaisen hinnan takia (2500$) ja 3 porukkaa mekaanikkokavereineen sitä tuli yhteensä katsomaan tai oikeastaan hyikyttelemään, sillä konepellin alta löytyi enemmän vikoja, kun olimme uskaltaneet arvatakaan. Auto oli tosiaan täysin mätä ostos jo alkujaan, mutta luotimme sokeasti tuttumme miehen sanaan, joka vakuutti kärryn olevan hyvässä kunnossa. Äijä esitti tietävänsä autoista enemmän, kun todellisuudessa tiesikään ja kielsi kaikki näkyvätkin viat kärkkäästi meitä syyttäen, kun laitoimme perään autonoston jälkeen palautetta surkeasta kaupasta. Äijä kehtasi vielä väittää, että saisimme autosta tuplasti sijoittamamme summan (2300$), kun myymme kärryn eteenpäin. Yksi mekaanikko teki meille arvioinnin auton vioista, joita meiltä ostohetkellä pimitettiin ja peiteltiin ja lista oli karua katseltavaa. Mekaanikko ei meinannut uskoa, meidän ajaneen yli 900km sen kuntoisella röttösellä edellisenä yönä Perthiin, sillä auto oli sen verran kehnossa kondiksessa. Meillä kävi siinä suhteessa todella hyvät, että mekaanikko, joka teki vika-arviointilistan autosta, ilmoitti samana iltana, että haluaa ostaa rotiskomme. Oli helpottavaa myydä kasapeltiä neljällä pyörällä henkilölle, joka tiesi tarkalleen kuinka viallisen tuotteen hän osti. Tästä lähtien viemme jokaisen kulkuneuvon mekaanikon pakeille, joka ei ole pakasta repäisty. 

'There aint nothing wrong with the fuckn car so pull up your heads out of your arses...' 

Tässä lainaus myyjän lähettämästä viestistä auton kunnosta. Kuvassa mekaanikon näkemys konepellin alta löytyvistä vioista. 

Kaksi viimeistä yhteistä päivää vietimme pakkollisia asioita hoitaen ja kauppoja kierrellen. Pakkaamiseen kului aivan älyttömästi aikaa, sillä jokainen tavara ja vaate täytyi lajitella Suomeen lähteviin ja mulle Australiaan jääviin ja kierrätykseen meneviin. Kun lähdettiin Suomesta vuosi sitten meidän rinkat painoi noin 10kg / rinkka. Tiistaina Check Inin vaaka näytti mulle 18,8kg, että kyllä tavaraa vaan kertyy salakavalasti, vaikka koko matka ollaan koitettu mennä himmailulinjalla hankintojen kanssa. 

Onneksi meille jäi aikaa myös ystäville, joilla punkkasimme. Kävimme heidän kanssaan Fremantlen Marketsilla, Little Creatures - nimisessä olutravintolassa ja Ocean Beach Hotellissa, joista jokaista voimme suositella, mikäli Perthissä päin pyörii. 

Emmi, Jezz & Henkka 

Emmi, Mick & Henkka 

Tiistai tuli ihan liian nopeasti ja mun lento kohti Queenslandia lähti Perthin lentokentältä puolenpäivän aikoihin. Oli aivan hirveää jättää toinen odottamaan lentoaan terminaaliin ja kävellä yksin turvatarkastukseen kyyneleet silmissä. Koitin kasailla itseäni ennen tarkastusta, ettei henkilökunta luule mulla olevan joku henkinen romahdus, vaikkei se siinä tilanteessa kaukana ollut. On haastavaa kuvailla sen hetken fiiliksiä, kun kone kiihdytti kiitoradalla ja nokka nousi kohti taivasta. Nyt jälkeenpäin mietittynä olin surullinen, onnellinen ja innostunut uusista kuvioista. Pääsemme molemmat toteuttamaan omia unelmia erillään, mutta silti yhdessä avioparina. 

Me. 💜

Mun lennot Queenslandin Townsvilleen meni oikein mukavasti tunteiden turbulenssista huolimatta. Nimesin Qantasin, jolla lensin, suosikki lentoyhtiöksi mm. maistuvan vegeruuan ja ystävällisen sekä joustavan palvelun takia. Koska lento oli myöhään tiistai-iltana perillä Townsvillen kentällä, jouduin bookkaamaan Civic Guesthousesta dormihuoneen, sillä en ehtinyt viimeiseen ferryyn, joka lähti Magnetic Islandille, mutta onneksi 18AUD:lla sai pennosilleen vastinetta, sillä majoitus oli erittäin siisti, rauhallinen ja viihtyisä. Uber-kyyti, jonka tilasin kentältä majoitukseen olikin aivan omanlaisensa piilokamerakokemus. Ali-niminen turbaanipää kaahasi illan viimeisen kyytinsä nilkka suorana kaksista punaisista läpi kohti päämäärää ja autossa luukutettiin klassista musiikkia, sillä kuski kertoi sen rauhottavan häntä. Selvittiin Alin kanssa lopulta ilman sakkoja hostellille ja mun oli kieltämättä vaikea pidätellä naurua äijän jutuille, kun ihan tosissaan kertoi musiikkimaustaan ja miten se häneen vaikuttaa. En ainakaan näillä näytöillä itse vaihda EMD:ää klassiseen musiikkiin, mutta hienoa, jos joku kokee kyseisestä genrestä olevan apua liikennekäyttäytymiseensä. 

Keskiviikkona suuntasin pari kilometriä jalkasin rinkkareppuvirityksineni ferryterminaaliin ja päästyäni vihdoin Maggielle oli vielä 30 metriä matkaa satamasta majoitukseeni, jossa punkkaan seuraavat 3 viikkoa. Torstaina aloitin virallisesti matkani kohti lapsuuden unelmaani Pleasure Diversilla, jossa minusta väännetään parin kuukauden aikana Dive Master. Onnistuin ajoittamaan saapumiseni kehnoon ajankohtaan, sillä Maggielle on luvattu noin 10 päiväksi tuulista keliä, jolloin näkyvyys veden alla on 0,5-1m, joten fundivet siirtyivät heti reippaalla viikolla tulevaisuuteen. Toivottavasti kuravellit laskeutuvat mahdollisimman nopeasti merenpohjaan kelien parannettua, niin pääsen näkemään millaista elämää aaltojen alta täällä päin maailmaa löytyy. 

Asustelen kuvassa etualalla olevan paatin keulassa seuraavat 3 viikkoa. 

     Kaikki harmaan sävyt spotattavissa tästä kuvassa. 

Teoriaa riippukeinussa. Paratiisissa kaikki hyvin. 

Jatkossa käsittelen blogissa sukeltamiseen, kaukosuhteeseen ja matkustamiseen liittyviä asioita omaa arkeani avaten. 

Thanks for reading and see you soon!

💜 : Emmi 

Ämpärillinen Mahdollisuuksia

Bucket List. Se maaginen takaraivossa, yöpöydän laatikossa tai päiväkirjan välissä muhiva lista asioista ja paikoista, jotka haluaa elämässään kokea. Se voi olla pitkä tai lyhyt ja siinä voi olla lyhyen sekä pitkän aikavälin suunnitelmia. Se voi ajan mittaan muuttua, karttua, kasvaa tai kutistua. Kaikille oman bucket listan laatijoille on kuitenkin yhteistä se, että he haluavat viivata yli niitä asioita, joita elämässään haluaa päästä kokemaan. Tämä postaus käsittelee meidän Must See & Experience - asioita ja paikkoja, jotka on koettava kerran elämässä. Listatut kohteet eivät ole tärkeys- tai kiireellisyysjärjestyksessä.

Näihin iloisiin veijareihin törmää Meksikossa joka nurkalla.

1. MONIPUOLINEN MEKSIKO

Mikä olisikaan parempi kohde kahdelle muinaishistoriafanaatikolle, kuin lukuisten historiallisten hotspottien keskittymä Väli-Amerikassa. Olemme kiinnostuneet ja koukuttuneet näkemään ja kokemaan muinaishistoriallisia nähtävyyksiä kuten pyramideja, kaupunkeja ja rakennelmia mm. Ancient Aliens - sarjan innoittamana, jonka Emmin isä meille joskus vinkkasi. Ohjelma avaa enemmän kysymyksiä, mutta se on innoittanut meitä ottamaan selvää lukuisista kiehtovista paikoista, joita ohjelmassa käsitellään. 

Atsteekkikeitto on yksi monista herkullisista meksikolaisista ruuista.

Emmi vieraili Meksikossa ystävänsä luona 2016 ja se oli yksi hänen parhaista reissuistaan ikinä mm. luonnon, rantojen, ruuan, hintatason ja ihmisten ystävällisyyden takia. Mayojen rakentama Chichen Itza oli pysäyttävän upea kokemus, kuten myös Grutas (paikallisten suosima paratiisijoki) ja Ik Ill Cenote. Tuon reissun aikana Emmi päätti, että Meksikoon on ensi kerralla päästävä pidemmäksi aikaa, joka onnistuu turistiviisumilla kätevästi, koska sillä saa olla maassa putkeen 180 päivää. Meksikon matka on myös hyvä syy opetella meidän lähtökuopissa olevaa espanjankieltä. 

Domingos, Emmi ja Hector Chichen Itzassa.

Teotihuacan oli yksi Emmin Meksikon reissun kohokohdista.

Teotihuacan, Meksiko

Matkamuisto Teotihuacanista.

Pilkahdus paratiisijoesta.

Grutas, Meksiko

Tänne on päästävä pian uudestaan.

2. KIEHTOVA KANADA JA KESTOSUOSIKKI JENKIT

Laskettelu, vaellus, luonto, livepokeri ja NHL. Siinä muutamia meidän lukuisista syistä matkustaa Kanadaan ja erityisesti Henkkaa kiinnostaa Kanada sen huikean jääkiekkokulttuurin vuoksi. Kumpikaan meistä ei ole Kanadassa käynyt lukuunottamatta Emmin päiväreissua Windsoriin 2009 aupair-vuotenaan, joten olisi mielenkiintoista tutustua meille uuden maan kulttuuriin ehkä Working Holidayn merkeissä. Meitä molempia kiehtoo ajatus töistä laskettelukeskuksessa, sillä työsuhde-etuihin kuuluu useimmissa paikoissa rajaton lasketteluoikeus ja näin ollen pääsisimme kehittämään lumilautailutaitojamme maailman upeimmissa rinteissä.

Kaikki meidät paremmin tuntevat ja blogiamme lukeneet tietävät, että Jenkit on aina ollut meidän all time favorite. Meillä on lukuisia suunnitelmia jenkkireissujen varalle, mutta yksi haaveemme olisi tehdä Road Trip kaveriporukan kanssa livepokerilla ja huippu-urheilulla höstettynä. Halukkaat ja potentiaaliset matkakumppanit saavat ilmoittautua suoraan meille, mikäli kyseinen reissu kiinnostaa. Ollaan aika joustavaa ja rentoa reissuseuraa ja tykätään mustasta huumorista sekä päivittäisistä treenihetkistä. 😄

Road trippaillessa näimme reissun parhaita auringonlaskuja Arizonassa ja Hawaijilla.

3. SUKELLUS JA VAELLUS ON PARASTA TERAPIAA

Jokaisen sukeltajan unelmakohde Great Barrier Reef, Kiribati ja Filippiinit ovat kohteita, jonne on päästävä näkemään merenalaista elämää. Meitä molempia kiinnostaisi päästä uimaan valashaiden kanssa tai ainakin nähdä näitä upeita kaloja luonnossa. Sukellus on meille yhtä aikaa rentouttavaa, jännittävää, opettavaista ja terapeuttista. Oikeastaan ainut huono puoli, jonka sukeltamisesta keksimme on harrastuksen kalleus, koska siihen saa kulumaan suuren osan reissukassasta. Vaikka sukellukseen kirjaimellisesti uppoaa rahaa, on se kaiken kokemisen ja näkemisen arvoista. 

Maailma on täynnä toinen toistaan upeampia vaellus- ja luontomatkailukohteita. Listallamme on mm. Färsaaret, Islanti, Hawaiji, Norja sekä aiemmin mainitsemamme Meksiko, ÚSA ja Kanada. Uusi-Seelanti kiinnostaa sekä luonnon, että Les Mills - salien takia, jonne haluamme vielä lähitulevaisuudessa tehdä jumppamatkan, sillä tämä maailmanlaajuinen ryhmäliikuntabrändi on sieltä alunperin kotoisin. 

Yleensä hiket ovat täysin ilmaista huvia, mutta näistä upeista maisemista maksoimme $1 per naama Hawaijin Diamond Headilla. Oli Worth!

Oahu, Hawaiji

4. TAPAHTUMAMATKAILU 

Henkan unelmana on ollut jo vuosikaudet lähteä pelaamaan joka vuotista World Series Of Poker - turnaussarjaa Las Vegasiin, jossa amatöörit ja ammattipelaajat jahtaavat pokerin maailmanmestaruus rannekkeita. Urheilutapahtumista erityisesti NHL- ja NBA finaalit, Super Bowl, Tenniksen Gland Slam - turnaukset sekä Snookerin MM-kisat ovat must see - listalla. 

Meitä molempia kiinnostaa EDM - tapahtumat, kuten Electric Zoo New Yorkissa ja EDC Las Vegasissa, joka järjestetään samaan aikaan WSOP:n kanssa sekä Ultra Music Festival jossain päin maailmaa. 

5. JOKERIMATKA 

Saimme tämän puolihullun idean tällä tylsällä farmijaksolla, kun on ollut aikaa miettiä ja pohtia mitä elämältään haluaa. Päätimme, että sovimme jonkun tietyn neljän viikon jakson ja vain toinen meistä tietää minne olemme menossa. Matkan suunnittelija siis hoitaa kaikki varaukset ja kertoo pimennossa olevalle, mitä pakata mukaan ja sitten vain suunnataan kentälle, jossa selviää mihin päin maailmaa lähdetään. Tässä on hyvä sauma jekuttaa toista ja kehoittaa pakkaamaan lämpimän kelin vaatteita Alaskan vaellukselle. 😃

Yhteenvetona voi todeta, että meidän bucket list ei suinkaan lyhene reissatessa, vaan se päin vastoin pitenee, kun ideoita syntyy ja uudet kohteet ja paikat vaikuttavat toinen toistaan mielenkiintoisimmilta. Tämäkin farmijakso olisi ollut paljon ankeampi ilman uusien reissujen suunnittelua ja tulevaisuudesta haaveilua. Suosittelemme kaikille oman listan laatimista, niin ehkä kynnys omien haaveiden toteuttamiseen saattaa madaltua. 

Cancun, Meksiko

Olisi kiva kuulla lukijoiden bucket listoista ja reissuhaaveista ja siitä, että onko kukaan koskaan tehnyt jokerimatkaa; minne ja kenen järjestämänä?

Thanks for reading and see you soon! 

💜 Emmi & Henkka