WA - Piipahdus Coral Bayssa Ja Shark Sanctuaryssa

Tässä postauksessa kerromme, miten pari viikkoa töissä sujui Henkan johdolla, sekä reissustamme paljon hehkutettuun Coral Bayhin.

Maissiruletti on ollut viimeisen kahden viikon aikana melkoista paahtamista, mutta poikkeuksellisesti hyvässä ilmapiirissä, sillä valituksen maailmanmestari (työkaverimme) jätti Australian taakseen ja suuntasi takaisin kotimaahansa ja esimiehemme, joka on tämän ladyn miesystävä, lähti häntä saattamaan matkalleen pariksi viikoksi.

Pakkasimme joka päivä 10-14 biniä maissia, joka on tuplaten tai jopa triplasti aikaisempaan työmäärään nähden, mitä meillä on tähän asti ollut. Meillä oli apureina jos jonkinlaisia suorittajia, joiden perään sai katsoa lähes taukoamatta ja välillä toivoi, että olisi ollut ylimääräinen silmäpari selässä. Yllättävän paljon aikaa tuhlaantui samojen asioiden kädestä pitäen opettamiseen ja sinne päin tehdyn työn korjaamiseen. Pääasia täysien työviikkojen lisäksi on, että omistaja oli mielissään ja silmin nähden tyytyväinen työpanokseemme. Joka tapauksessa viihdyimme töissä paljon paremmin ilman kaikesta turhasta stressaavaa esimiestä ja hänen sekä valittajamestarin jatkuvaa riitelyä. 

First view that we got of Coral Bay as we arrived.

Päätimme palkita itsemme täällä farmijaksolla ja erityisesti Länsi-Ausseissa kärvistelystä sukellusretkellä Ningaloo Reefille Coral Baysta sunnuntaina, jonka Henkka varasi hyvissä ajoin netistä. Odottelimme laskua kyseisestä retkestä vahvistussähköpostin saatuamme, mutta koska laskua ei alkanut kuulumaan, ajattelimme ajaa kyseiseen Dive Centeriin ja käydä kysymässä, että maksetaanko koko summa paikan päällä, koska mitään ei ollut vahvistusviestin jälkeen Dive Centeristä kuulunut. Reissuun lähdettyämme saimme sähköpostin kyseisestä puljusta, että kaikki retket ovat täyteen varattuja keskiviikkoon asti, vaikka jokaisella retkellä oli tilaa, kun Henkka niitä netistä vertasi ja varasi. Tietysti tämä firma on ainut sukellusretkiä tarjoava yritys Coral Bayssa, joten jäi sukellukset haaveeksi. Rehellisesti yllätyimme, että he vaivautuivat ilmoittamaan, että emme pääsekään retkelle, sillä täälläpäin on tyypillistä jättää asiat roikkumaan koska 'No Worries.' Jopa työpaikkamme omistajat sanoivat retkemme peruuntumisesta kuultuaan, että "That's Australia for You", joten käsityksemme australialaisten leväperäisyydestä sai vahvistusta. Täällä oppii viilaamaan perusasenteensa realistisen pessimistiksi niitä asioita kohtaan, joihin vaikuttaa muutkin osapuolet, kun vain itse. Täällä mikään ei ole varmaa, ennen kuin se on varmaa. 

A huge termite mound on our way to CB.

Takapakista huolimatta päätimme ajaa Coral Bayhin ja viettää yhdessä mukavan viikonlopun snorklaten ja paikkoja tutkien. Iloksemme riutta oli suhteellisen hyvässä kunnossa siihen nähden, että Coral Bay on off seasonillakin totaalinen australialaisten lapsiperheiden täyttämä tourist hell hole. Onnistuimme tietysti ajoittamaan reissumme juuri alakoulujen loma-aikaan. Vaikka Coral Bayssa vierailijoiden keski-ikä ei ylittänyt 15 ikävuotta ja joka paikassa olisi saanut maksaa tuplahinnat kaikesta mahdollisesta, onnistuimme löytämään rantaviivaa, jossa ei ollut ketään muita meidän ja upeiden dyynien lisäksi. 

On top of the dunes.

Noin 20 minuutin kävelymatkan päässä Coral Baysta sijaitsee samalla rantaviivalla Shark Sanctuary, jonne riuttahait tulevat synnyttämään poikasensa keväällä. Kävelimme ihastelemaan pikkuisia hain alkuja, joista voi ottaa kuvia rannalta tai jopa kahlata tai snorklata niiden mukana vedessä, jos uskaltaa.

You can walk to Shark sanctuary along the shore and get some privacy as well if you go at the right time.

Walking towards the sanctuary.

Shark sanctuary was the best thing that Coral Bay had to offer.

Those little black dots that you might see in the water near the shore are baby sharks.

Vaikka paljon odotettu viikonloppureissumme tyssähti jo alkumetreillä, eivätkä kelitkään olleet parhaat mahdolliset, mutta voimme suositella Coral Bayta jo pelkästään Shark Sanctuaryn takia kevätaikaan ohikulkumatkalaisille hyväksi Pit Stopiksi. Jos sukellus Ningaloo Reefillä kiinnostaa, niin Coral Bayssä se on muutaman kympin edullisempaa, kuin ottaa retki Exmouthista, jos siis onnistuu retkelle asti pääsemään.

                   Thanks for reading and see you soon!

                              Emmi & Henkka 

Joskus On Lähdettävä Kauas, Että Voi Tutustua Itseensä

When life gives you lemons bite them and make a funny face.

Vuorineuvos Tuuraa lainaten: "Tämähän on oikein ilon ja onnen päivä." Meidän  valittajakämppis, jonka negatiivista ulosantia olemme kuunnelleet sekä töissä, että kotona viimeiset 6 viikkoa, lähtee tänään kotimaahansa ja näin ollen valtakuntaan asettuu rauha. Esimiehemme, joka on kyseisen naisen mielitietty ja toinen osapuoli näissä saippuadraamoissa, lähtee häntä saattamaan paluumatkalleen, joten meidän 10 päivän rauhanjakso alkaa näillä näppäimillä. Pyöritämme esimiehemme jäähyväisreissun ajan pääosin kahdestaan yksikköämme, jolloin Henkka toimii maissisirkuksen tirehtöörinä. 

Tässä postauksessa kerromme miten lähes vuoden mittainen reissu on meitä muuttanut. Joukkoon mahtuu suuria ja vähän pienempiä asioita, mutta kaikki näistä muutoksista olemme havainneet matkamme varrella. Toivottavasti tämä postaus saa lukijan omalla kohdallaan miettimään matkustamisen hyötyjä oppimatkana omaan itseensä ja ehkä toimimaan lisäkannustimena lentolippujen hankintaan uuteen ja tuntemattomaan. 

Explore the world to find yourself.

MAAILMANKUVAN LAAJENTUMINEN

Matkamme myötä ymmärryksemme maailman menosta on laajentunut huomattavasti, vaikkemme ole aiemmin mettäpöyröjä olleetkaan. Vaikka kuinka sivistäisi itseään kirjojen, internetin ja keskustelujen avulla, ei niistä saa samaa oppia irti, kuin pakkaamalla laukkunsa ja lähtemällä matkaan. Tykkäämme molemmat  katsoa erilaisia dokumentteja erityisesti muinaishistoriallisista paikoista, valtameristä ja luonnosta, mutta on aivan eri asia ihmetellä upeita paikkoja HD-taulutelkkarista, kun kokea ne paikan päällä. Siispä elämyksiin ja matkustamiseen panostaminen on kuin laittaisi rahaa omaan tietopankkiinsa. 

Can't find things like this sitting on your couch.

RAHANKÄYTÖN PRIORISOINTI

Reissaaminen on opettanut meille miten vähällä rahalla voi tulla toimeen sekä reissussa että kotona, jos kulujen priorisoimiseen näkee vähän vaivaa. Voi olla haastavaa luopua joistain suurista kulueristä kokonaan, mutta edes vähentämällä  ylimääräisiä menoja kuten ulkona syömistä tai baarikäyntejä, säästyy kuukaudessa suuria summia. Ihminen on sivistysvaltiossa ensisijaisesti vastuussa omasta onnestaan ja päättää itse mihin rahansa käyttää. Rahaa jää kyllä säästöön, jos osaa kyseenalaistaa kulueriään ja miettiä budjetointia kriittiseltä näkökannalta, vaikkei huipputuloja olisikaan. Jos matkustamiseen sijoitettava raha hirvittää, Working Holiday on harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.

KASVISRUOKAVALION VALLANKUMOUS 

Olemme reissussa löytäneet lukemattomia syitä siirtyä vegaanipainotteiseen ruokavalioon. Tästä aiheesta saisi kirjoitettua postauksen jos toisenkin, mutta avaamme pääsyyt valintaamme kirjoittamatta terveysterrorisaarnaa.

Pari vuotta sitten vietimme 4 viikkoa Jenkeissä, jonka aikana söimme oikeastaan mitä mieli teki ja milloin vaan halusimme. Tuon muutoin niin onnistuneen loman jälkeen meillä molemmilla oli hirveä ähky, väsynyt ja tukkoinen olo vielä päiviä reissun jälkeen. Näiden seikkojen lisäksi molempien iho oli näppyjä täynnä ja hiuksien kiiltoa ei meinannut saada takaisin edes hoitoaineella. Päätimme reissun jälkeisissä ähkyhuuruissa, että noudatamme 3 viikon ajan itsemuotoiltua Detox-kuuria, joka koostuu pelkästään kasvisruokavaliosta. Tuon 3 viikon aikana söimme herkullisia kotiruokia ja päätimme jatkaa kasvispainotteisella linjalla satunnaisilla sallituilla lihahairahduksilla. Tämä kuuri ja sen tuoma hyvä olo sai meidät kiinnostumaan kasvisruoan hyödyistä. 

Vegan burrito wrap filled with corn, kidney beans, avocado, broccolini and tofu.

Kun mielenkiinto kasvisruokavaliota kohtaan kohosi, katsoimme Suomessa asuessamme Netflixistä Cowspiracy - dokumentin, eläintuotannon ympäristövaikutuksista. Dokkari oli karua katseltavaa ja laittoi miettimään oman kulutuksen eettisyyttä ja antoi suuren lisäsyyn jättää lihat ja maitohyllyt rauhaan.

Kiinan kasinohelvetissä Macaolla tilasimme ravintolassa aina varmaa valintaamme - Green Currya. Kun annos saapui pöytään huomasimme, että saimme kulhossa kanan luita, jänteitä, nahkaa ja koipia kynsineen. Oksennusrefleksiä pidätellessämme kippasimme currykastikkeen riisilautaselle ja tutkimme tarkemmin kulhoon jääneitä kanan jäänteitä päättäen, että välttelemme lihaa ainakin Macaon ja Hong Kongin reissun ajan. Emme myöskään arvosta pätkääkään Kiinan eläinten kidutuskulttuuria, jonka lautaselle päätyvät eläimet kohtaavat ennen tuskaista kuolemaansa.

Perthissä taloudenhoitajina asuessamme katsoimme Netflixistä Cowspiracyn tuottajan dokumentin - What The Health?, joka kertoo tehotuotetun eläinperäisen ruokavalion terveysvaikutuksista. Nauha pysäytti vähintään yhtä paljon, kuin Cowspiracy ja vahvisti lopullisesti päätöstämme pysyä kasvipohjaisella ruokavaliolla.

Hyvinä puolina vegaanipainotteisessa ruokavaliossa olemme huomanneet sen edullisuuden sekä reissussa, että Suomessa sekaruokavalioon nähden, vireystason ja treenitulosten kohenemisen. Ihmeellisimpänä ja yllättävimpänä vaikutuksena vegaanipainotteisen ruokavalion ansiosta Henkalta on lähtenyt lähes kaikki ruoka-aine allergiat! Näihin kuuluu mm. pähkinät, mansikat, päärynät, porkkanat ja omenat. 

Delicious breakfast tastes even better eaten outside in the morning sun.

ARVOSTUS KOHOAA 

Arvostus asioita kohtaan, joita on ennen pitänyt itsestäänselvyyteenä on kasvanut huomattavasti. Suomessa tälläisiä ovat mm. maailman paras hanavesi ja hinta-laatu-suhteeltaan huiput liittymät ja salamannopeat nettiyhteydet. Vaikka Suomessa lutkutetaan maitoa eniten asukasta kohti maailmassa, löytyy kasvissyöjille ja vegaaneille ällistyttävän paljon vaihtoehtoja kauppojen hyllyiltä. Suomessa on myös maailman huippuluokan Les Mills - ohjaajat, joiden vertaisiin ohjaajiin emme ole törmänneet missään muualla päin maailmaa.

Toki Suomessa on asioita, joita ei todellakaan kaipaa, vaikka kuinka lähtisi kauas kotoa maailmaa tutkimaan. Tälläisiä ovat suomalaisille tyypillinen kateus- ja valituskulttuuri, joka tuntuu pahimmillaan suhteellisuuden tajuamattomuudelta ja huonolta yleissivistykseltä. Maailmalla hyvin monessa paikassa, jopa sivistysvaltioissa perusasiat ovat paljon huonommin, kuin Suomessa. Mainittakoon, esimerkiksi työntekijän oikeudet Australiassa, jotka voivat olla kaukana inhimillisistä. 

When you settle down somewhere you are probably starting to take things for granted. Free bananas are our perk among other fruit.

Reissatessa erilaisissa kohteissa tarkoittaen myös niitä, joissa ei erityisesti viihdy, oppii arvostamaan kotimaan hyvien puolien lisäksi, myös omia lempipaikkoja aivan uudella tavalla. Erilaisuus ja uudet kokemukset tuovat uusia näkökulmia omiin mielipiteisiin. Matkustaminen ei ole pelkästään tutustumista kohteeseen ja sen kulttuuriin, vaan myös arvokas tutkimusmatka omaan itseensä. Vaikea keksiä sen parempaa sijoitusta.

Thanks for reading and see you soon! 

Emmi & Henkka 

Täyslaidallinen Länsi-Australiasta

Meidän farmityöjakso täällä Luoteis-Australiassa kestää yhteensä 3kk, josta on kulunut 5 viikkoa. Vaikka viikot ovat saman rutiinin toistoa päivästä toiseen, on aika silti mennyt nopeasti, vaikkei tämä toisen vuoden viisumin toivossa tehtävä farmijakso ole meidän kohdallamme yhtä hohdokas, kun monet muut wh-reissarit ovat blogeissaan hehkuttaneet. Tässä postauksessa avaudumme meidän farmityöarjesta ja meiningistä kotona, joka on omanlaisensa kuvio tänne muutoin tylsään ajanjaksoon. 

It's nice to go to watch calm sunsets together and get a break from our housemates arguing. 

Poimimme ja pakkaamme maissia yleensä maanantaista perjantaihin kahden muun tiimiimme kuuluvan henkilön kanssa, joista mies on lähiesimiehemme ja hänen tyttöystävänsä reppureissaaja. 26v esimiehemme on asunut koko ikänsä täällä alle 5 000 ihmisen kylässä. Hän on kertomansa mukaan jättänyt koulut kesken 14-vuotiaana, kun huumeet ja alkoholi kiinnosti opiskelua enemmän. Lisäksi hän on kertonut meille kärsivänsä ADHD:sta, joka ei voi jäädä huomaamatta, kun kaverin toimintaa sivusta seuraa. Yhteisen työn lisäksi asumme kaikki neljä samassa omakotitalossa, jossa jaamme keittiön, suihkun ja wc:n. 

Kuvio töissä ja kotona ontuu melkoisesti, sillä tämä tyttöystävä pomottaa ja valittaa kaikesta mahdollisesta tälle esimiehelle. Aina on liian kuuma, kylmä tai tuulista. Välillä on leipä paahtunut liian ruskeaksi ja toisinaan ketsuppia on liian vähän tai ei ollenkaan. Rahasta nämä kyyhkyläiset riitelevät päivittäin, sillä molemmat ovat hoitaneet kertomansa mukaan raha-asiansa vähän sinne päin. Esimiehemme ajoi humalassa autonsa joku aika sitten ruttuun ja uuden osto ja tietysti siihen palava raha, on ollut kovasti esillä huushollissamme. Naisella on reissaamisesta kerrytetty 14 000$ luottokorttivelka 40 000$ opintolainan päälle, jota hän lähtee lyhentämään kotimaahansa muutamaksi kuukaudeksi parin viikon päästä. Nainen juo alkoholia päivittäin ja mies tykkää käyttää huumeita viikonloppuisin, sillä eihän täällä pusikossa parempaa käyttöä vapaa-ajalle ja rahalle ole.

5 viikkoa täällä Carnarvonissa on karkeasti kulunut maissia poimiessa ja riitelyä sekä loputonta valitusta kuunnellessa. Olemme molemmat jo tottuneet tähän ainaiseen valitukseen ja yritämme kotopuolessa vältellä näiden kahden seuraa niin paljon kuin mahdollista. Arvokkaana oppina pidämme sitä, että jatkuva turha valittaminen antaa ihmisestä idioottimaisen kuvan ja olemme yrittäneet itse taistella samalle valituslinjalle taantumista vastaan. Joka tapauksessa töissä ja kotona vallitsee huonon fiiliksen vakio, joka ilmenee suurimmaksi osaksi näillä kahdella, mutta välillä myös meilläkin, kun vietämme koko päivän myrkyllisessä ilmapiirissä. Onneksi tonttimme on sen verran suuri, että lääniä omalle tilalle kyllä löytyy ja kuulokkeet saa korviin pahimpaan tarpeeseen. 

Good tips and good music.

Don't buy your strawberries from the markets. Go straight to a farmer because it's way cheaper.

Kokemuksiemme mukaan tyypilliset länsi-australialaiset ovat yksinkertaisia ja jotakuinkin ystävällisiä. He kiroilevat paljon ja sanavarasto tuntuu olevan suppea ja myös yleissivistys on melko puutteellista. Kun saavuimme Perthiin toukokuussa, tuttumme, joka on asunut Länsi-Australiassa 6 vuotta, kertoi meille, että kun olemme viettäneet Australiassa kauemman aikaa, tulemme huomaamaan, että täällä todellisia ongelmia ovat huumeet ja mielenterveysongelmat. Tämä tieto jäi silloin ihmetyttämään, mutta on valjennut meille täysin kirkkaaksi faktaksi tämän 4 kuukauden aikana, jonka olemme Länsi-Australiassa viettäneet. Ihmiset täällä outbackissa käyvät töissä (jos käyvät) ja vapaa-aikaa turrutetaan huumeilla ja alkoholilla sillä verukkeella, että muuta tekemistä ei ole. Kaikesta huolimatta ihmiset tuntuvat olevan tyytyväisiä ja iloisia elämäänsä. Emme tosin ole montaa tervettä ja puhdasta hammasriviä nähneet alle kolmikymppisillä täällä outbackissa ja myös henkilökohtainen hygienia on monelle aivan vieras käsite. Myös paljon hehkutettu aussien "No worries - asenne" tuntuu tarkoittavan sitä, että mihinkään yhteydenottoihin ei vastata, kaikki asiat jäävät roikkumaan ja jos jotain tehdään, se tehdään ehkä huomenna, mieluummin viikon päästä jos silloinkaan. Täällä on tyypillistä luvata kaikenlaista maan ja kuun väliltä, mutta mitään ei saada lopulta aikaiseksi, eikä pystytä toteuttamaan. Helpommalla pääsee, kun ei odota keltään yhtään mitään, niin ei joudu pettymään tai odottamaan turhaan.

Kokemuksiemme mukaan Länsi-Australia on 15 vuotta länsimaiden kehitystä jäljessä. Välimatkat oikeasti näkemisen arvoisiin paikkoihin ovat useiden bensatankillisien päässä toisistaan. Länsi-Australia on tähän astisista kohteistamme kokonaisuutena Macaon reissumme tasoinen pettymys, vaikka hyviäkin ja unohtumattomia hetkiä olemme täällä päässeet myös kokemaan. Parhaiten tätä Australian suurinta osavaltiota mielestämme kuvaa sanat: tylsä, kallis, sisäsiittoinen, eristäytynyt ja aikaansa jäljessä oleva.

Meillä on onneksi yhteistä reissua jäljellä vielä 2 kuukautta, jonka aikana käymme snorklaus-ja sukellusretkillä Ningaloo Reefillä, joka olkoon Länsi-Australian viimeinen mahdollisuus ihastuttaa meitä ja saada nostettua pisteitään silmissämme.

Kokonaistilanteestamme huolimatta olemme tyytyväisiä, siihen että saamme säästettyä farmitöiden ansiosta jonkin verran rahaa ja Henkka saa hyvin käytettyä vapaa-aikansa pääsykoemateriaalin parissa. Odotamme kovasti, että naiskämppiksemme lähtee viikon päästä kotimaahansa ja esimiehemme lähtee saattamaan häntä, jolloin saamme olla kahdestaan sekä töissä, että kotona 10 päivän ajan. Enää siis viikko tätä sanasotatanteretta ja väittelykuoroa, jonka jälkeen hiljaisuus tuntuu varmasti yhtä arvokkaalta, kuin paikallinen vapaa.

Still two months to enjoy ourselves and quality time together.

Thanks for reading and see you next time!

Emmi & Henkka

300 Days Behind And New Exciting Things Ahead

Mihin on 300 päivää hurahtanut?! Vaikea käsittää, että noin kauan on kulunut siitä, kun jätettiin Suomi määrittämättömäksi ajaksi taaksemme ja suunnattiin ensimmäiselle etapillemme Las Vegasiin, joka on edelleen matkamme huipentuma mm. mahtibuffettien ja onnistuneidenpokerisessioiden ansiosta. Vegas oli niin upea kokemus, että aloimme molemmat haaveilla muutosta sinne tulevaisuudessa. Hopefully one day. 💜

Our trip started from the amazing Las Vegas. Definitely not the last visit to LV.

300 päivää reppureissausta on opettanut meille paljon asioita itsestämme ja maailmasta yleensä. Olemme paljon varmempia siitä, millaiset arvot meillä molemmilla on ja mitä elämältä haluamme ja ennen kaikkea mitä emme ainakaan halua. Olemme onnellisia vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka rakastavat vapautta, uuden asioiden oppimista, liikuntaa, matkustamista, kaverien kanssa yhdessäoloa ja pokerin pelaamista. Nämä tosin tiesimme jo ennen tälle reissulle lähtöä, mutta arvomaailmamme on kehittynyt ja vahvistunut uusien ja monipuolisten kokemusten myötä. Paras tapa oppia itsestään ja saada perspektiiviä, on tehdä asiat välillä toisin, kuin on tottunut.

Best buffet in the world was in Wynn. Super pricy though. Luckily we got it with our comps.

Meidän farmityöjaksoa on takana 4 viikkoa ja koska vapaa-aikaa on täällä outbackissä yli tarpeen, on meillä ollut aikaa pohtia reissun ja elämän jatkoa ja sitä mitä, jatkossa haluamme tehdä. 

Ensimmäisenä iltana täällä Carnarvonissa Henkka bongasi netistä Finnairin mainoksen lentäjäkouluhausta ja hetken asiaa mietittyämme vielä samana iltana päätimme, että Henkka alkaa lukemaan pääsykokeisiin, jotka ovat juuri sopivasti pakollisen farmityöjaksomme jälkeen Suomessa. Meillä oli molemmilla alustavasti sovittuna Dive Master - harjoittelu Itä-Australiassa kaverimme suosittelemaan Dive Centeriin, jonne meidän oli tarkoitus siirtyä farmijakson päätyttyä, mutta lentäjäkoulutuksen pääsykokeista johtuen Emmi jää suorittamaan Dive Master - tutkintoa, joka on ollut Emmin unelma jo teiniajoista lähtien. Pääsykokeiden ajankohta ajoittuu sopivasti tämän tylsähkön kolmen kuukauden jälkeen, sillä täällä, jos jossain on aikaa lukea vähän kankeampaakin kirjallisuutta. Vaikutamme siis jonkin aikaa eri mantereilla ja suhteeseemme tulee näin ollen etäsuhdevaihde määrittelemättömäksi ajaksi. Vinkkejä etäsuhdeguruilta otetaan mielellään vastaan! 😂

Nice cloudy sunset near our place in Carnarvon.

Always remember to check your shoes in Australia!

Avaamme lisää arvomaailmamme asioita tulevassa blogissa ja kerromme tarkemmin miksi Länsi-Australia on ollut mielestämme pettymys.

Arvostaisimme suuresti, jos lukijamme kertoisivat, mitä ovat oppineet itsestään, maailmasta ja omista arvoistaan joko lyhyemmillä tai pidemmillä reissuilla?

Kommenttia voi laittaa suoraan blogin yhteyteen tai sitten lähettää yksityisviestiä vaikka Facebookissa.

Thanks for reading and all the comments we have got from all of you.

                              Emmi & Henkka

WA - Conclusion About Jason's Case And Basic Things About Our Daily Life

Tässä postauksessa kerromme tarkemmin maissifarmiduunista ja arjestamme täällä Carnarvonissa. Työkaverimme tapaturmaiseen kuolemaan palaamme sen verran, että kerromme uusimmat tiedon, jonka olemme kyseisestä tragediasta saaneet.

Aiemmin julkaisemassamme postauksessa tällä viikolla kerroimme, että työkaverimme banaanipuolelta menehtyi viikko sitten sunnuntaina aallon huuhdottua hänet alas 10 metriä korkealta High Rock - kielekkeeltä, jossa hän oli kalastamassa kaveriensa kanssa surkeissa sääoloissa. Tässä linkki asiasta kertovaan uutiseen. Kaikkien helpotukseksi hänen ruuminsa löytyi tiistaina noin 15km turmapaikasta hiekkarannalle huuhtoutuneena. Todennäköisyys löytymiselle oli todella huono ottaen huomioon olosuhteet ja sen, ettei aiempaa viittä samanlaisen tragedian uhria ole koskaan löydetty. Helpottavaa Jasonin perheen ja ystävien kannalta, että hänen ruumiinsa löytyi. 💜

Under a mandarin tree.

Koska banaanipuoli on toiminut yhtä miestä vajaalla viikon ajan, pääsimme molemmat kokeilemaan, miten työt heidän yksikössään toimii. Surkeiden kelien takia meillä on ollut vajaita duunipäiviä maissipuolella, joten tartuimme vaihtelu- ja lisätienestimahdollisuuteen. Henkka meni banaaniplantaasille poimimaan ja kantamaan terttuja. Emmi pesi ja lajitteli poimittuja myyntiin meneviä banaaneja. Duuni oli mukavaa vaihtelua maissien poiminnalle, jota meillä on takana nyt kolme viikkoa.

Työpäivämme maissipuolella alkaa 7.30, jolloin suuntaamme maissipelloille, jossa poimimme päivän lastin. Olemme poimineet päivittäin vain 4 tai 6 biniä, sillä kylmien öiden takia maissisesonki ei ole startannut toivotulla tavalla. 4 ja 6 binin keräämiseen meillä neljällä työntekijällä kuluu aikaa yleensä noin tunti, joka on sellainen vauhti,  ettei aikaa jää hien pyyhkimiselle. Kun maissit on poimittu, lajitellaan ne varastossa 1. ja 2. luokkaan ja pellontäytteeksi meneviin. Jokainen maissi tarkistetaan mahdollisten matojen varalta ja varmistetaan, ettei 1. luokkaan joudu yhtään liian nuorta tai huonokuntoista maissia. Suurin osa työpäivästämme kuluu maissien lajittelussa avoimessa varastossa. 2. luokan maissit leikataan koneessa, joista parhaat päätyvät kolmen manssitangon tarjottimille. 

'

Henkka in front of our corn packing shed.

Työ on melko yksinkertaista ja helppo oppia, joten tällaisen tuskin riittäisi mielenkiintoa  montaa vuotta, mutta koska duuni täyttää toisen vuoden viisumin kriteerit, niin kolme kuukautta tätä liukuhihnatyötä menee kepein mielin. Lähdimme Carnarvoniin maissihommiin siinä toivossa, että saisimme tehdä mahdollisimman pitkää päivää ja kerätä rahaa säästöön tulevia suunnitelmia varten, mutta toistaiseksi työpäivämme ovat olleet yhtä lukuunottamatta vajaita. Harmillista tästä tekee se, että näin pienellä paikkakunnalla ei juuri avoimia työpaikkoja ole tarjolla ja vapaa-ajan aktiviteettimahdollisuudet ovat rajoitetut. Tästä johtuen meillä on yksi lisäsyy odottaa mukavia kelejä, että maissit kasvavat hyvään tahtiin halutun kokoisiksi. 

Welcome to Carnarvon! Not much to see here though.

We have been walking by the roads because there are no hiking trails near here.

Sitten vihdoin jokaisen ihmisen arvostamaan aiheeseen - vapaa-aikaan. Täällä eristyksissä  vajaiden duuniviikkojen ja köyhien virikemahdollisuuksien takia vapaa-aikaa tuntuu olevan yli tarpeen. Olemme vastoin tapojamme käyttäneen runsaasti aikaa kokkailuun ja kokeilleet lukuisia reseptejä, joista olemme ajatelleet, että "joskus sitten." Asumme omakotitalossa, jota ympäröi banaaniplantaasi ja jonka pihalla kasvaa mm. avokado-, mandariini-, sitruuna-, appelsiini- ja karambolapuita, joten säästämme huimasti hevi-kustannuksissa. Vihannekset ja hedelmät ovat täällä Länsi-Australiassa saman hintaisia tai reilusti kalliimpia kuin Suomessa. Yhdestä avokadosta saattaa täällä joutua maksamaan 2,5$- 5$.

Starfruits in our front yard. What a luxury!

We didn't even realise how good a fresh lemon smells.

Avocados and freshly squeezed juice from our garden.

Best soup ever!

Olemme tehneet paljon pitkiä kävelylenkkejä, istuneet nuotion äärellä, suunnitelleet tulevia irtiottoja ja lukeneet kirjoja. Tietysti on tullut treenattua lähes päivittäin monipuolisesti ja onneksemme kämppiksellämme on painot, joita olemme saaneet heilutella kotona mielemme mukaan. Painoissa parasta on se,  että pystymme tekemään Grit Strengthiä!

Odottelemme lämpimämpiä kelejä, että tarkenemme tekemään snorklausretkiä vähän pohjoisemmaksi, joita odotamme innolla tämän arkisen jakson keskelle.

Breaking News to be announced on the next blog post! 

Thanks for reading and hope to see you soon! 

Emmi & Henkka 

WA - A Man Down

Hei lukijat! Tämä postaus käsittelee poikkeuksellisesti synkempää aihetta, sillä kuulimme eilen sunnuntaina, että työkaverimme banaanipuolelta, joka on myös töissä Working Holiday - viisumilla, oli ollut kalastamassa erittäin huonoissa sääolosuhteissa Quobba Station High Rock:lla kaveriensa kanssa ja korkealle kielekkeelle noussut aalto oli vienyt hänet mukanaan. Varoituksena huomautus tähän väliin, että kirjoituksemme ei sovellu herkimmille, eikä tästä postauksesta löydy toteutuskelpoisia reissuvinkkejä.

Meidän farmityöjakso on alkanut vaihtelevin fiiliksin ja takana on kaksi viikkoa, jonka aikana olemme saanet hyvin juonen päästä kiinni. Asumme farmityöjakson ajan omakotitalossa lähiesimiehemme sekä hänen tyttöystävänsä kanssa, joiden kanssa muodostamme tiimin töissä. Meitä on yhteensä 4 henkilöä, jotka vastaa työnantajamme maissiviljelmien poiminnasta ja pakkauksesta. Firman omistajalla on maissin lisäksi myös banaaniviljelmillä, joissa työskentelee enemmän väkeä, kun maissin parissa.

Esimiehemme sai sunnuntaina päivällä ilmoituksen, että taiwanilainen työkaverimme 28-vuotias Jason, oli kalastaessa ollessaan mennyt surkeissa sääolosuhteissa liian lähelle jyrkännettä ja suuri aalto oli huuhtonut hänet mukanaan alas. Tapahtumapaikan olosuhteet ovat sen verran extremet hyvälläkin säällä, että oikeastaan mitään ei ole tehtävissä toisen pelastamiseksi. Jyrkänteiden korkeus vaihtelee useista metreistä useisiin kymmeniin metreihin ja on täysin aalloista, nousu- ja laskuvedestä sekä sääolosuhteista kiinni, että kuinka syvää pudotuksen kohdalla sillä hetkellä on. 

Waves were a lot bigger and stronger than this on Sunday when the accident happened.

"King waves kill" was indeed true this time.

This is the cliff that Jason was swept to the ocean.

Tapahtumapaikka on lähellä travellereiden suosimaa Blowholes - nähtävyyttä ja koska siellä päin ei ole puhelimissa kuuluvuutta, lähti yksi kaveriporukasta puolenkilometrin päässä sijaitsevalle lähimmälle maatilalle, jonka omistaja sai hälytettyä pelastus- ja etsintäapua. Tilan omistajalla on myös oma helikopteri, jota käytettiin etsinnöissä parin tunnin ajan, kunnes bensavalo syttyi ja helikopteria täytyi lähteä tankkaamaan.

Jasonia etsittiin pelastus- ja etsintäpartoiden toimesta sunnuntaina pimeän tuloon asti. Viimeisen kerran ystävät näkivät hänet noin 10 sekuntia hänen tippumisestaan kellumassa vedessä kasvot alaspäin. Ystävät yrittivät heittää köyttä hänelle, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä, sillä Jason ei reagoinut enää mitenkään ja näköyhteys häneen katosi niin nopeasti surkean sään ja meriolosuhteiden takia.

Coast guard was looking for him as well.

Chances to find him even on a low tide were zero.

Esimiehemme kertoi sunnuntai-iltana, että maanantain työpäivämme saattaa peruuntua kyseisen tragedian vuoksi, mutta meidän olisi kuitenkin mentävä aamulla 7.30 töihin siltä varalta, että lähtisimme poimimaan päivän maissit. Kamala tapaus kertakaikkiaan, mutta mielestämme aamulla hiljainen hetki ennen töiden alkua olisi riittänyt varsin hyvin koko työpäivän peruuntumisen sijaan.

Lähdimme aamulla töihin ja farmin omistaja ehdotti meille 4 binin päivää,  joka on minimimäärä, jota edes lähdetään pellolta hakemaan. Olimme kaikki muut sitä mieltä, että ehdottomasti mahdollisimman nopeasti töiden pariin, sillä siinä maisseja koppaan nakellessa saa ajatuksia muualle ja työ toimii hyvänä terapiamuotona sitä tarvitseville. Ainut, joka tiimistämme oli eri mieltä oli esimiehemme, joka halusi lähteä tapahtumapaikalle etsimään Jasonia muiden banaanitiimiläisten kanssa, jotka olivat sopineet maanantain vapaapäivästä jo sunnuntai-iltana.

Maissipeltojen sijaan suuntasimme noin 70km pohjoiseen alueelle, jossa esimiehemme arvioi Jasonin mahdollisesti olevan, sillä virrat ovat saattaneet kuljetaa hänet kauas pois tapahtumapaikalta. Kyseinen alue on noin 20km leveä kalliojyrkänneranta, joka on erittäin vaaralllinen huonolla kelillä. Esimiehemme on kalastanut isänsä kanssa pikkupojasta lähtien Luoteis-Australian rannikolla ja tietää miten huonot olosuhteet Blowholes:lla voi olla huonon sään sattuessa. Hän myös kertoi, että on varoittanut kyseisiä poikia, ettei niissä olosuhteissa jyrkänteille ole mitään asiaa.

Kun pääsimme paikan päälle ymmärsimme täysin, miksi esimiehemme ei antanut minkäänlaista toivoa saadessaan puhelun sunnuntaina, että Jason selviäisi hengissä kyseisestä onnettomuudesta. Monimetriset aallot olivat suurimmat, mitä olimme koskaan nähneet ja ne iskeytyivät järkyttävällä voimalla teräviä kallionreunuksia vasten. Jyrkänteiden alapuolella menee syviä, pitkälle maan alle ulottuvia luolaverkostoja, jotka ovat täynnä vettä,  eikä sinne joutuessaan ole toivoakaan päästä pois jatkuvien hirmuaaltojen syöstessä massaansa syviin ja pitkiin onkaloihin. Jason ei myöskään ollut uintitaitoinen, joten pienikin todennäköisyys selviämiseen oli menetetty jo edellisenä päivänä.

Kävelimme kahdestaan rannikkoa pitkin ja yritimme tähyillä veteen, jos sattuisimme vilauksen Jasonista näkemään hullun aallokon seassa, mutta tajusimme nopeasti, että todennäköisyys sille, että näin kävisi olisi yhtä suuri, kun löytää nuppineula heinäpellosta. Jos hänen ystävänsä olivat hukanneet näköyhteyden häneen 10 sekuntia putouksen jälkeen, on lähes mahdotonta löytää häntä seuraavana päivänä,  jolloin merivirrat ovat voineet kuljettaa hänet ties kuinka kauas. Alueella liikkuu myös paljon aggressiivisia haita, joten emme tiedä voisiko häntä käytännössä enää edes löytyä.

Pari tuntia tähystettyämme näimme kaksi SES - miestä (State Emergency Services) kiikaroimassa rantaviivaa ja kävimme kysymässä heiltä, jospa he tietäisivät minkä väriset vaatteet Jasonilla oli päällään pudotessaan, sillä olimme molemmat nähneet meressä jotain punaista kelluvan noin 50 metriä kielekkeistä. Vanhempi miehistä tiesi kertoa, että vaatteet olivat mustat ja hän totesi myös, ettei Jasonia enää löydettäisi elävänä, tuskin edes kuolleena. Hän luetteli lukuisia jo aiemmin listaamiamme syitä ja kertoi, että mikäli hän ei ole huuhtoutunut luolaverkostoihin jyrkänteiden alle, on suuri todennäköisyys, että jättimeriahvenet ovat napanneet hänet. Mies myös sanoi, että tapaus on laatuaan 6. sillä alueella, eikä ruumita ole koskaan löydetty. 

Would have been nice for his family if the body was found but the waves and all the circumstances made it impossible. May Jason rest in peace.

Päätimme kirjoittaa tämän postauksen varoituksen sanana jokaiselle, joka lähtee Länsi-Australian rannikolle reissaamaan. Näkymät Blowholes:lla ovat vaikuttavat ja näkemisen arvoiset, mutta sinne ei missään tapauksessa kannata lähteä myrskyisän sään sattuessa. Paikalliset osaavat varautua huonoon keliin ja ymmärtävät pysyä kaukana jyrkänteiltä, mutta matkailijoita varten ei ole pystytetty ainoatakaan kunnollista varoituskylttiä alueen vaarallisuudesta. 

Tapahtumasta ei vielä blogimme julkaisuhetkellä löytynyt uutislinkkiä, eikä sellaista ole odotettavissa hetkeen, sillä teimme vähän taustatutkimusta edellisten onnettomuustapauksista, joista edellinen oli tapahtunut kesällä 2013 ja siitä oltiin uutisoitu 2015 vuoden lopussa. Täällä Australiassa on erittäin tyypillistä, että asia kun asia jää roikkumaan. 

Toivottavasti pääsemme seuraavassa postauksessamme palaamaan iloisempien aiheiden pariin, sillä niitä on kertynyt tässä viime aikoina melkoinen määrä. 

Thanks for reading and see you soon! 

Emmi & Henkka